tiistai 22. toukokuuta 2018

Uusia eläimiä!

Huomasin, että en ole vielä esitellyt jo tammikuusta Palokankaalla asustanutta ajokoiraa. Olin jo pidemmän aikaa selaillut ajokoiranpentuja, mutta pennun ottaminen ei tuntunut olevan kaiken myllerryksen keskellä järkevää. Sainkin sitten tammikuussa soiton, että olisi kolmevuotias ajokoiranarttu kotia vailla. Kovin kauaa en miettinyt, etenkin kun kuulin koiran olevan oikea sylikoira.


Koiran lisäksi Palokankaalla asustaa tipuparvi. Suurin osa tietenkin kukkoja, mutta eipä se haittaa. Niillekin on käyttöä. Haudonta meni hyvin ja tiput olivat yhtä keskenkasvuista lukuunottamatta todella pirteitä ja terveitä. Liekö vaikuttanut se, että olin panostanut kanojen ruokintaan ja vitamiinien saantiin erityisen huolella. 

Tiput elivät ensimmäiset viikot kaninhäkissä, kun kenelläkään kanalla ei herännyt hoivaviettiä. Nyt ne kuitenkin jo piipittävät isojen kanojen ja kukkojen joukossa ja tulevat toimeen todella hyvin. Yksi kanoista välillä erehtyy luulemaan itseään emoksi ja kujertaa tipuille.

Lisää tipuja on luvassa, kun yksi kana lässähti hautomaan ja hautomakonekin on taas tulilla. 


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Villiyrttien aika

Talvella harmittelin sitä, etten ollut viime vuonna kerännyt tarpeeksi villiyrttejä talteen, vaan lyhytpä oli harmitus kun yhtäkkiä kevät tuli villiyrtteineen.

Olenkin nyt päivittäin kerännyt ainekset salaatteihin, munakkaisiin, leivän päälle ja smoothieen.


Aamulla huussireissun yhteydessä ei kauaa vie aikaa piipahtaa hakemaan kanalasta tuoreita munia ja puutarhasta ruohosipulia, vuohenputkea, siankärsämöä ja poimulehteä.


Ulkoa kerätys villiyrtit on hyvä huuhtaista siitepölyn ja ötököiden varalta. Yllä olevaan kuvaan on pujahtanut myös ruukkupersilja vasempaan yläkulmaan. Kuvassa on myös edellä mainittujen lisäksi voikukkaa.


Poimulehti on helppo tunnistaa. Naistenlääkkeenäkin tunnettua poimulehteä kasvaa Palokankaalla runsaasti.


Kuolleen pensaan juurella on valtavasti vuohenputkea. Vuohenputken tunnistaa muista putkista mm. kourumaisesta varresta ja porkkanaisesta tuoksusta. Tuoksu tulee esiin parhaiten hieman kasvia musertamalla/katkaisemalla.

Kuusenkerkkiäkin saa pian. Tuntuu, että ne olisivat viime vuotta aikaisemmassa. Koivun mahlaa en kerennyt tänä(kään) keväänä keräämään.
Mesiangervoa en ole vielä metsässä käynyt katsomassa. Se on yllättävän tehokas kivunlievittäjä esimerkiksi teenä. Nyt onkin kroppa ollut koetuksella kasvimaan laiton ja kaiken muun touhun takia.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Toukotöitä ja muita kiireitä


Hieman yllättäen on alkanut arki muuttua kiireisemmäksi ja monen monta projektia on meneillään. Aloitin huhtikuussa opiskelut, pidin kaverin kanssa permakulttuuriluennon, suunnittelen kotikanalakurssia ja tietysti ulkohommat ja kylvöt ovat ajankohtaisia jo. Kesäksi on työharjoittelua, Green Care-opintoja, leiriä, tapahtumia, kursseja... 

Vaan enpä tiedä olenko koskaan ollut näin onnellinen siitä, että on monta rautaa tulessa ja vihdoin se ei tunnu taakalta. 

Muurari kävi tänään tekemässä kustannusarviota, kun leivinuuni puretaan ja tilalle tulee puuliesi. Vaan enpä jää ilman leivinuuniakaan, sillä sellainen tulee puulieden alle!

Eläinlauma on saanut reilusti lisäystä, mutta ne esittelen teille myöhemmin. Blogi on päivittäin mielessä ja ei, en aio lopettaa kirjoittamista. Eläinkuulumisten lisäksi kirjoitan lähiaikoina mm. villiyrteistä, joiden sesonki on alkanut vauhdilla. Blogin ulkoasuakin täytyy päivittää kesäisemmäksi jajajajaja...

Pysykäähän siis kuulolla!


Pian päästään herkuttelemaan myös raparperilla!


lauantai 3. maaliskuuta 2018

Mitäs tänne kuuluukaan?

Blogi on ollut nyt pidemmän aikaa hiljaisena. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut, enimmäkseen ei niin hyvää. Kaikelle on tarkoituksensa ja ainakin osaan nauttia ja iloita pienistä asioista, vaikka niitä ei kovin usein tunnu vastaan tulevankaan.

Mistähän aloittaisin? Viime kesänä toinen polvi meni muutamaan otteeseen sijoiltaan ja se onkin siitä asti vaivannut enemmän, kuin koskaan. Kesällä myös taitoin selkäni, jonka seurauksena sain pari pullistumaa ja rustoa repesi. Samalla löytyi rappeumaa selkärangasta. Skolioosi minulla jo olikin kiusana. Jäin sairaslomalle ja kuvittelin olevani työkunnossa muutamassa viikossa. Synkkä pilvi lipui mieleeni, kun aloin tajuamaan, etten kuntoutunutkaan odotetulla tavalla. Lähihoitajan töihin en voi enää palata. Tuntui kuin olisin pudonnut tyhjän päälle, koska en vieläkään kahdeksan kuukauden päästä tiedä mitä muuta olisin, kuin lähihoitaja. Tämän lisäksi muut henkilökohtaiset murheet elämässäni eivät ole tehneet oloani lainkaan helpommaksi. Onneksi on perhe, ystävät, naapurit, lemmikit ja oma punainen tupa.

Muutenkin on ollut vastoinkäymisiä. Brutus piti lopettaa joulukuussa ja se oli yllättävän vaikeaa. Lisäksi Veikka pääsi poissaollessani kissan avustamana keittiöön ja ahmaisi myslit kitusiinsa. Myslin muutamasta hassusta rusinasta Veikka sai myrkytyksen eikä ole vieläkään täysin toipunut. Aika näyttää jättikö pysyvät vauriot.

Syystöistä ei tullut yhtään mitään ja esimerkiksi kohopenkit jäi tekemättä ja taimien istutusastiat jäivät lumen alle. Ja ne perunat...

Leivinuuni sai purkutuomion sopivasti keskellä talvea. Kun on navetat, pihat ja liiterit täynnä polttopuita, ei yhtään tee mieli lämmittää sähköllä. Siksi olen sinnitellyt pönttöuunin avulla (ja oikein hyvin olen toki pärjännytkin). Kylpyhuoneessa on sähköpatteri ja kovimmilla pakkasilla myös tuvassa. Kummasti sitä ihminen kuitenkin tottuu +10 asteessa elelemään ja kammarissa toki öisin on lämimämpääkin, kun ovi on kiinni. Tänään tuntui hyvin lämpimältä, kun 25 pakkasasteen sijaan olikin nipin napin kymmenen ja sisällä tuvassa +15. Vaan kyllä olen onnessani, jos saan tupaan uuden tulisijan. Ja jos jotain hyvää pitää keksiä, niin saanpahan nyt puulieden. Leivinuuni siis puretaan ja tilalle tulee joko pelkkä puuliesi paistouunilla tai esim. Tiilerin Hemmo, joka on puuliesi-mallinen ja paistouunin tilalla on leivinuuni. Vaan mistähän sitä repisi sellaiset rahat... Täytyy varmaan pistää rompetoria pystyyn.

Vaan ei elämä ole pelkkää synkistelyä. Aurinko paistaa risukasaankin ja lisääntynyt aurinko, kirpakka pakkanen ja moni muu asia saa mielenkin aurinkoiseksi.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Vanhassa vara parempi


Tässä hiljan sain innostuksen alkaa pitkän tauon jälkeen ompelemaan, sillä tarvitsin isolle tyynylle liinan. En ole sinut sähkökäyttöisen Singerini kanssa. Siinä on aina kaikki pielessä ja ompelusta ei tahdo tulla yhtään mitään. Päätin siis kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni vanhaa Singeriä. Pääsin heti opettelemaan langoitusta, puolaamista ja puolan asettamista. Kokeilemalla löysin oikeat tavat ja onneksi tämä vanhempi kone ei mene kokeilemisesta sekaisin, niinkuin sähköinen tuntuu menevän.

Innostus vain kasvoi, kun pääsin ompelemaan. Tikkauksesta tuli todella siisti ja ah sitä ihanaa ääntä, mitä ompelukoneesta tuli! Sähkökäyttöinen ompelukoneeni joutaa nyt siis myyntiin, koska siihen en aio kajota enää. Siinä on paljon kivoja kirjontamalleja, mutta ei hätää. Harjoittelu tekee mestarin ja aion jatkossa kirjoa käsin. Homman tekisi kyllä helpommaksi sellainen pingoitinkehys, tai mikä onkaan oikealta nimeltään.



Tein myös ensimmäistä kertaa piparitaikinan itse. Seuraavaan erään teen joitain muutoksia/kokeiluja. Laitan kuitenkin alle tämänkertaisen ohjeen:

200 g voita
2 dl sokeria
2 dl tummaa siirappia
1 ½ rkl kanelia
1 rkl neilikkaa
1 rkl kardemummaa
2 tl inkivääriä
2 munaa
noin 10 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta

1. Ota 200g voita hyvissä ajoin huoneenlämpöön. 2. Paloittele hieman pehmennyt voi kulhoon ja lisää sokeri.
3. Kuumenna liedellä siirappi ja mausteet, kunnes seos kiehahtaa.
4. Lisää kuuma siirappiseos voin ja sokerin joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
5. Lisää munat taikinaan hyvin sekoittaen. Hyvin kuumassa taikinassa munat saattavat alkaa kypsyä, joten sekoita ripeästi.
6. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja sekoita taikinaan pienissä erissä.
7. Laita taikina tekeytymään jääkaappiin yön yli. Tässä vaiheessa voi olla hyvä jakaa taikina sen mukaan, paljon aikoo kerralla leipoa. Taikinaa voi myös pakastaa. Itse jaoin taikinan neljään astiaan, jokaisessa noin kaksi pellillistä.
Paista pipareita uunin keskitasolla 200°C ja seuraa paistumista kokoajan, ettet vahingossa polta pipareita, niinkuin allekirjoittanut.



Olen myös ottanut siemeniä talteen. Kuvassa on oman ja isotädin omenapuiden siemeniä, vanhempien luota luumun siemeniä ja punaisen sekä keltaisen paprikan siemeniä. Lisäksi olen hamstrannut tomaateista siemeniä. Luumu- ja omenapuiden kasvattamisessa menee monta vuotta, mutta säästyypähän rahat taimien ostolta.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Syystyöt saavat väistyä



Niin talvi yllätti tämänkin talon. Tupa on pysynyt hyvin lämpimänä, kuin myös kanala. Kanalassa on tällä hetkellä lämmikkeenä vain kestopehku, mutta se riittää välillä liiankin hyvin. Katsotaan uudestaan sitten paukkupakkasilla.


Vanhempien pelloilta jäi kaura puimatta säiden yllättäessä. Jos jotain hyvää, niin olen kerännyt olkipatjaa varten täytettä. Vielä on kuitenkin puolet keräämättä. Pelloilta saa myös ohikulkijat käydä keräämässä lyhteitä.
Kaura on isolta alalta lakoontunut runsaiden sateiden seurauksena. Eipä sitä kiva olisi puidakaan.



Pikkukissa Tiu on tilan arjessa mielellään mukana. Nyt kun emo alkoi pentua vieroittaa, on Tiu entistä enemmän ihmisten ja koirien perään. 


Veikan valjastin kanapaimeneksi, kun kettu kerran vei yhden kanan. Veikka osaa hienosti pitää etäisyyttä kanoihin, mutta tarpeen tullen myös ohjata niitä haluamiini paikkoihin. Keskenään ei kuitenkaan Veikkaa ja kanoja yksin pihaan jätä, koska Veikka tykkää välillä lähteä tutkimusretkille.


Kanat ja kukot (kaksi kanaa muuttuivat yhdessä yössä kukoiksi) ovat Tiu-kissan tavoin mielellään avustamassa ulkotöissä. Perunan noston yhteydessä nousee pintaan myös kastematoja ja muita hyönteisiä makupaloiksi. Perunatkin olisi kanoille maistunut. 

Vielä jäi suurin osa perunoista nostamatta. Nytkin on maa valkeana. Samoin kohopenkit ja valkosipulin istutus jäivät tekemättä. Seuraava otollinen aika valkosipulin istutukselle on 1.11., joten katsotaan säätä silloin uudestaan.

Seuraava urakka olisi saada kaneille navettaan aitaukset, jotta saisin loputkin kanit tuotua vanhemmilta Palokankaalle. Jos jollain on nyt kanikuume, niin minulla on myytävänä. Asuvat ympäri vuoden ulkona, joten niitä ei tarvitse taloon viedä pölisemään. Aion kuitenkin ensimmäisen kanini Bellan ottaa sisälle, koska se on todella kesy ja tulee koirien ja kissojen kanssa hyvin toimeen. Lisäksi Bellalla alkaa jo ikää olemaan, joten pystyn parhaiten tarkkailemaan sen vointia tuvassa.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sadepäivän löpinöitä


Eläimet tykkäävät touhuta pihapiirissä sillä aikaa, kun itse olen ulkohommissa. Pipsa yritti kaivaa kiven alta jotakin otusta esiin minun keräillessä tyrnejä.



Omenia tuli enemmän, kuin mitä aluksi luulin ja suurin osa ihan syömäkelpoisia, kun huonot kohdat poisti. Mainioita siis esimerkiksi soseeksi.


Veikka ja Brutus tykkäävät hurjasti omenista ja syövät niitä nopeammin kuin minä kerään. Niiden kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, sillä omenan siemenet ovat myrkyllisiä.



Tässä vain pieni osa yhden puun omenista. Puun omenat eivät ole kovin maukkaita, mutta onneksi sain isotädiltä laatikollisen herkullisia omenia. Niistä kuivaan siisteimmät ja loput syön sellaisenaan tai soseutan.


Monta vuotta pölyttymässä ollut villapaidan alku on taas edennyt hiukan. Pääntietä en osaa tehdä, joten saapi nähdä millainen paidasta tulee. Varmaan neulon vain tasaista ja laitan hartioille puiset napit.


Mamma-kissa eli Nanna pitää etäisyyttä koiriin. Riihen katolta on hyvä seurata koirien touhuja.

Odottelen jälleen edes paria poutapäivää, jotta uusien kohopenkkien teko olisi hieman kevyempää. Pian on aika laittaa valkosipulit maahan ja ensi kevättä ajatellen olisi nyt hyvä aika alkaa muotoilla penkkejä. Kovin kauaa ei auta poutia odotella tai saa lopulta huomata homman jääneen kokonaan tekemättä...