maanantai 23. heinäkuuta 2018

Metsävattuja ja muita herkkuja

Kuivuudesta huolimatta luonto on täynnä syötävää niin ihmisille, kuin eläimillekin. Nyt olisi hyvä hetki kerätä ja kuivata esimerkiksi kanoille maitohorsmaa talveksi. Vaan helle ei oikein innosta rehkimään. 

Mansikkamaalta olen kerännyt pari-kolme kertaa viikossa satoa. Vielä pitäisi ostaa joltain mansikkatilalta, jotta olisi tarpeeksi talven varalle. Ensimmäiset mansikkaraparperihillot olen jo kerennyt keittämään ja maistamaankin. 


Mangoldia tulee todella hyvin, eikä tuholaisetkaan pahemmin ole sitä vaivannut. Olen jo kerennyt osan sadosta pakastamaan, vaikka varsinainen korjuuaika onkin ensipakkasten kynnyksellä vasta. 

Yrtit ovat kasvaneet kiitettävästi ja niitä alan hiljalleen kerätä kuivattavaksi. Saatan myös tehdä yrttiöljykuutioita pakkaseen.

Sipulia olen kerännyt sen verran, kuin on varret alkaneet kukkimaan. Pari sipuli jätin maahan vielä jatkamaan kukintaansa uusien istukkaiden toivossa. Sanotaan, että sipuli alkaa runsaasti kukkimaan, jos ne on istutettu kylmään maahan. Oman kokemukseni pohjalta näin ei kuitenkaan ole, sillä varpasiltaan kun kasvimaata käänsin ja sipuleita istutin, tuntui maa varsin vilpoisalta, mutta vain muutama sipuli on alkanut kukkimaan. Kukkinut sipuli ei säily kovinkaan pitkään, joten sen takia kukinta ei ole toivottavaa. Kukkineet sipulit voi siis kerätä hyvissä ajoin pois ja vaikka pakastaa silputtuna, mikäli ne eivät ehdi ennen sitä ääntä kohti.


Tänään aamulla selkä oli liian kipeä voidakseni keskittyä kouluhommiin, joten lähdin kävelylle. Takaisin piti pian palata hakemaan astioita, kun löysin kypsiä vadelmia. Omilla mailla vadelmat ovat vielä todella raakoja. Vadelmien lisäksi keräsin siankärsämöä teetä varten ja puutarhasta mansikoita ja herukoita. Löytyypä korista myös hieman poimulehteäkin, mitä laitoin siankärsämön kanssa teehen. Näiden kahden kasvin vaikutuksia kannattaa googletella ;)

Oli jännä huomata, miten omalla maalla kaikki on vielä hyvin varhaisessa vaiheessa ja raakaa, kun taas jo parin sadan metrin päässä on kypsää. Tämä ero tosin auttaa siinä, että kun huomaan muiden jo jotain keräävän, ei itselläni vielä ole kiirettä.

Kasvihuoneesta löysin chilien katveesta yhden kurkuntaimen, jossa oli kehittymässä yksi kurkku. Tyhjää parempi. Chilit eivät ole vielä kukkineet ja nähtäväksi jää, tuleeko niistä mitään. 

Ensi vuodeksi haluaisin paljon kasvulavoja kasvimaalle ja pihaankin. Ne olisi helpompi myös suojata tuholaisilta ja kanoilta. Mielessäni myös näen humalaköynnösportin, upeat ja runsaat kukkaistutukset ja hedelmistä notkuvat puut. Suunniteltu on puoliksi tehty, joten ennen kuin ryntään mihinkään puutarhamyymälään, täytyy ensin tehdä perusteelliset suunnitelmat mitä laittaa mihinkin ja mitä kasvien menestymiseen tarvitaan. Jospa malttaisin kunnolla suunnitella, ettei myöhemmin tarvitsisi katua ja harmitella.

Tänään maillani samoillessani sain taas todeta, kuinka kipeästi tarvitsisin lampaita laiduntamaan. Jälleen, jos vain malttaisin mieleni monilta turhuuksilta, voisi jo ensi vuonna mahdollisesti pieni lammaskatras olla Palokankaan metsissä laiduntamassa ja tekemässä arvokasta maisemanhoitotyötä...

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Kesäisiä touhuja

Talvella ajattelin jokseenkin tyytyväisenä, että onpahan kesällä aikaa hoitaa kasvimaata ja touhuta kaikkea muutakin pihapiirissä. Vaan aikalailla oman onnensa nojassa tuo kasvimaa tänä(kin) vuonna on. 
Halla ja kuivuus veivät avomaalta tomaatit, paprikat, chilit, kurkut, kurpitsat, pavut ja porkkanat. Onneksi kasvihuoneessa kaikki voivat hyvin ja sisällä on vielä pari paprikan ja tomaatin taimea. 
Ja mitä uusintakylvöjä kasvimaalla teinkään, ne kanat ja muut otukset mylläsivät niin, ettei siellä enää juuri mitään lähtenyt kasvamaan. 

Kasvimaan lisäksi kesään on kuulunut opiskelua, työharjoittelua, vapaaehtoistyötä, sairaalareissua ja pääsinpä vihdoin käväisemään Juhannuskonferenssissakin. 

Heinäkuullekin olen haalinut kaikenlaista puuhaa, joten täytyy hieman ottaa itseä niskasta kiinni, jotta kaikki tulee ajallaan hoidetuksi. Eniten ehkä stressaa Green Care-verkkokurssi, jonka aikataulusta olen pahasti jäljessä.



Kanat hoitavat omia töitään pihalla. Olen raivannut pihan reunoja avonaisemmiksi, jotta kanat huomaisivat ajoissa maata pitkin tulevat pedot. Lisäksi koirien kanssa kuljetaan aluetta ympäri muutaman kerran päivässä. Haukan näin yhtenä päivänä liitelemässä naapurin yläpuolella, mutta ainakin vielä toistaiseksi on kaikki kanat tallella.



Luonto antaa parastaan ruokapöytään. Talven varalle olen säilönyt mm. nokkosta, vuohenputkea, poimulehteä, siankärsämöä, ruohosipulia ja maitohorsmaa.
Mansikkamaa alkaa tuottamaan satoa ja ensimmäiset paprikat ovat kasvihuoneessa kypsymässä.



Parinkympin hyötykasvikuivuri on toiminut hyvin. Ainoastaan ruohosipuli tahtoo kuivurissa kellastua, mutta sen saa kuivattua ilman kuivuriakin.

Hiukan harmittaa kasvimaan tilanne, kun oli talvella niin suuret suunnitelmat. Toki tilanne on edellisvuosia huimasti parempi, mutta olin kuvitellut saavani enemmän aikaan. Yritän olla itselleni armollinen. Ei maailmani siihen kaadu, että joudun talvellakin käymään ruokakaupassa.

Ensi vuoden kasvimaasuunnittelut aloitan jo hyvissä ajoin ja syksyllä pyrin kylvämään mitä voin. Siementilanne oli kehnompi, kuin mitä kuvittelin, joten se on osasyy kasvimaan huonoon satoon. Ei mikään ihme, jos viisi vuotta vanhat siemenet eivät idä.

Kaiken kiireen keskellä on jälleen herännyt myös kova "pesänrakennusvietti". Tekisi mieli remontoida, sisustaa, rakentaa ja tehdä kaikenlaista. Onneksi budjetti ei anna vähääkään myöten, joten en juurikaan pääse mitään toteuttamaan.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Kanoilla koitti vapaus!


Palokankaan ainoan omenapuun kukinta oli lyhyt ja niukka. Toivottavasti syksyllä saisin aikaiseksi tehdä tulevaan puutarhaan harjuja ja niihin istutettua omena- ja luumupuita. Mansikkamaa olisi uudistamisen edessä, mutta todennäköisesti vain istutan mansikantaimet omenapuiden ja muiden istutusten juurille. Iso työ tulee olemaan mansikkamuovin kaivamisessa maan alta...


Kesäkuun ensimmäinen päivä päättyi vihdoin kanojen ulkonapitokielto ja kylläpä kanat olivatkin onnessaan päästessään kuopsuttelemaan maata ja kylpemään kukkapenkkeihin! Edellisessä postauksessa olleet tiput ovat jo kasvaneet hurjasti ja näyttävät aivan miniatyyrikanoilta. Kukkoja olen hiljalleen karsinut pois ja nyt taitaa olla jäljellä kolme kukkotipua ja kaksi kanaa. Tällä hetkellä kolme kanaa hautoo enemmän tai vähemmän tosissaan ja kuvan kanan lisäksi yhdellä on tipu. Hautomakoneesta juuri hetki sitten kuoriutui kaksi tipua, jotka kuivuttuaan kiikutan emon hoiviin.


Veikka on kanojen turvana ulkona kettujen ja muiden petojen varalta. Nyt on ollut sen verran kylmät ja tuuliset kelit, että kanat ovat pysytelleet sisällä. Eipähän tiput saa vetoa.

tiistai 22. toukokuuta 2018

Uusia eläimiä!

Huomasin, että en ole vielä esitellyt jo tammikuusta Palokankaalla asustanutta ajokoiraa. Olin jo pidemmän aikaa selaillut ajokoiranpentuja, mutta pennun ottaminen ei tuntunut olevan kaiken myllerryksen keskellä järkevää. Sainkin sitten tammikuussa soiton, että olisi kolmevuotias ajokoiranarttu kotia vailla. Kovin kauaa en miettinyt, etenkin kun kuulin koiran olevan oikea sylikoira.


Koiran lisäksi Palokankaalla asustaa tipuparvi. Suurin osa tietenkin kukkoja, mutta eipä se haittaa. Niillekin on käyttöä. Haudonta meni hyvin ja tiput olivat yhtä keskenkasvuista lukuunottamatta todella pirteitä ja terveitä. Liekö vaikuttanut se, että olin panostanut kanojen ruokintaan ja vitamiinien saantiin erityisen huolella. 

Tiput elivät ensimmäiset viikot kaninhäkissä, kun kenelläkään kanalla ei herännyt hoivaviettiä. Nyt ne kuitenkin jo piipittävät isojen kanojen ja kukkojen joukossa ja tulevat toimeen todella hyvin. Yksi kanoista välillä erehtyy luulemaan itseään emoksi ja kujertaa tipuille.

Lisää tipuja on luvassa, kun yksi kana lässähti hautomaan ja hautomakonekin on taas tulilla. 


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Villiyrttien aika

Talvella harmittelin sitä, etten ollut viime vuonna kerännyt tarpeeksi villiyrttejä talteen, vaan lyhytpä oli harmitus kun yhtäkkiä kevät tuli villiyrtteineen.

Olenkin nyt päivittäin kerännyt ainekset salaatteihin, munakkaisiin, leivän päälle ja smoothieen.


Aamulla huussireissun yhteydessä ei kauaa vie aikaa piipahtaa hakemaan kanalasta tuoreita munia ja puutarhasta ruohosipulia, vuohenputkea, siankärsämöä ja poimulehteä.


Ulkoa kerätys villiyrtit on hyvä huuhtaista siitepölyn ja ötököiden varalta. Yllä olevaan kuvaan on pujahtanut myös ruukkupersilja vasempaan yläkulmaan. Kuvassa on myös edellä mainittujen lisäksi voikukkaa.


Poimulehti on helppo tunnistaa. Naistenlääkkeenäkin tunnettua poimulehteä kasvaa Palokankaalla runsaasti.


Kuolleen pensaan juurella on valtavasti vuohenputkea. Vuohenputken tunnistaa muista putkista mm. kourumaisesta varresta ja porkkanaisesta tuoksusta. Tuoksu tulee esiin parhaiten hieman kasvia musertamalla/katkaisemalla.

Kuusenkerkkiäkin saa pian. Tuntuu, että ne olisivat viime vuotta aikaisemmassa. Koivun mahlaa en kerennyt tänä(kään) keväänä keräämään.
Mesiangervoa en ole vielä metsässä käynyt katsomassa. Se on yllättävän tehokas kivunlievittäjä esimerkiksi teenä. Nyt onkin kroppa ollut koetuksella kasvimaan laiton ja kaiken muun touhun takia.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Toukotöitä ja muita kiireitä


Hieman yllättäen on alkanut arki muuttua kiireisemmäksi ja monen monta projektia on meneillään. Aloitin huhtikuussa opiskelut, pidin kaverin kanssa permakulttuuriluennon, suunnittelen kotikanalakurssia ja tietysti ulkohommat ja kylvöt ovat ajankohtaisia jo. Kesäksi on työharjoittelua, Green Care-opintoja, leiriä, tapahtumia, kursseja... 

Vaan enpä tiedä olenko koskaan ollut näin onnellinen siitä, että on monta rautaa tulessa ja vihdoin se ei tunnu taakalta. 

Muurari kävi tänään tekemässä kustannusarviota, kun leivinuuni puretaan ja tilalle tulee puuliesi. Vaan enpä jää ilman leivinuuniakaan, sillä sellainen tulee puulieden alle!

Eläinlauma on saanut reilusti lisäystä, mutta ne esittelen teille myöhemmin. Blogi on päivittäin mielessä ja ei, en aio lopettaa kirjoittamista. Eläinkuulumisten lisäksi kirjoitan lähiaikoina mm. villiyrteistä, joiden sesonki on alkanut vauhdilla. Blogin ulkoasuakin täytyy päivittää kesäisemmäksi jajajajaja...

Pysykäähän siis kuulolla!


Pian päästään herkuttelemaan myös raparperilla!


lauantai 3. maaliskuuta 2018

Mitäs tänne kuuluukaan?

Blogi on ollut nyt pidemmän aikaa hiljaisena. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut, enimmäkseen ei niin hyvää. Kaikelle on tarkoituksensa ja ainakin osaan nauttia ja iloita pienistä asioista, vaikka niitä ei kovin usein tunnu vastaan tulevankaan.

Mistähän aloittaisin? Viime kesänä toinen polvi meni muutamaan otteeseen sijoiltaan ja se onkin siitä asti vaivannut enemmän, kuin koskaan. Kesällä myös taitoin selkäni, jonka seurauksena sain pari pullistumaa ja rustoa repesi. Samalla löytyi rappeumaa selkärangasta. Skolioosi minulla jo olikin kiusana. Jäin sairaslomalle ja kuvittelin olevani työkunnossa muutamassa viikossa. Synkkä pilvi lipui mieleeni, kun aloin tajuamaan, etten kuntoutunutkaan odotetulla tavalla. Lähihoitajan töihin en voi enää palata. Tuntui kuin olisin pudonnut tyhjän päälle, koska en vieläkään kahdeksan kuukauden päästä tiedä mitä muuta olisin, kuin lähihoitaja. Tämän lisäksi muut henkilökohtaiset murheet elämässäni eivät ole tehneet oloani lainkaan helpommaksi. Onneksi on perhe, ystävät, naapurit, lemmikit ja oma punainen tupa.

Muutenkin on ollut vastoinkäymisiä. Brutus piti lopettaa joulukuussa ja se oli yllättävän vaikeaa. Lisäksi Veikka pääsi poissaollessani kissan avustamana keittiöön ja ahmaisi myslit kitusiinsa. Myslin muutamasta hassusta rusinasta Veikka sai myrkytyksen eikä ole vieläkään täysin toipunut. Aika näyttää jättikö pysyvät vauriot.

Syystöistä ei tullut yhtään mitään ja esimerkiksi kohopenkit jäi tekemättä ja taimien istutusastiat jäivät lumen alle. Ja ne perunat...

Leivinuuni sai purkutuomion sopivasti keskellä talvea. Kun on navetat, pihat ja liiterit täynnä polttopuita, ei yhtään tee mieli lämmittää sähköllä. Siksi olen sinnitellyt pönttöuunin avulla (ja oikein hyvin olen toki pärjännytkin). Kylpyhuoneessa on sähköpatteri ja kovimmilla pakkasilla myös tuvassa. Kummasti sitä ihminen kuitenkin tottuu +10 asteessa elelemään ja kammarissa toki öisin on lämimämpääkin, kun ovi on kiinni. Tänään tuntui hyvin lämpimältä, kun 25 pakkasasteen sijaan olikin nipin napin kymmenen ja sisällä tuvassa +15. Vaan kyllä olen onnessani, jos saan tupaan uuden tulisijan. Ja jos jotain hyvää pitää keksiä, niin saanpahan nyt puulieden. Leivinuuni siis puretaan ja tilalle tulee joko pelkkä puuliesi paistouunilla tai esim. Tiilerin Hemmo, joka on puuliesi-mallinen ja paistouunin tilalla on leivinuuni. Vaan mistähän sitä repisi sellaiset rahat... Täytyy varmaan pistää rompetoria pystyyn.

Vaan ei elämä ole pelkkää synkistelyä. Aurinko paistaa risukasaankin ja lisääntynyt aurinko, kirpakka pakkanen ja moni muu asia saa mielenkin aurinkoiseksi.