Siirry pääsisältöön

Kuvapläjäys ja kuulumisia

Hirmupaljon on taas tapahtunut kaikenlaista ja välillä on tuntunut, että eniten harmia ja murhetta. Olen joutunut ottamaan itseni kanssa aikalisän, kun uupumus on ottanut niskalenkin arjestani. Työni on rakas, mutta raskas, eläimet ovat sairastelleet, Aino piti lopettaa, kohtuuttomilta tuntuvia tilanteita... 

On ollut pakko mennä itseeni ja etsiä voimavaroja ja keinoja arjen helpottamiseksi. Tällaisina hetkinä olen huomannut, kuinka tärkeitä eläimet ovat minulle. Joku ehkä ajattelee niiden olevan taakka ja rasite, mutta minulle ne ovat melkein henkireikä.


Osaisipa ottaa yhtä rennosti kuin Diana!


Kävin siskoni ja Annin, Pipsan sekä Kerin kanssa jäällä rellestämässä. Tuli myös huomattua, ettei Pipsa enää välttele vieraita koiria, vaan menee kaivamaan verta nenästään. Perjantaina kävimmekin ostamassa Pipsalle flexin, niin on mukavampi käydä lenkeillä lyhyen hihnan sijaan.


Kotipihassa Pipsa saa nauttia rauhasta ja vapaudesta. Lempipuuhaa on liukua selällään ja piehtaroida pitkin pihaa.


Pulla-kissa oli saanut farmiltani "lähtöpassit" hurjan villin käytöksensä vuoksi, mutta ikävä voitti ja katti pääsi takaisin kokeilemaan yhteiseloa. Heti pisti ensimmäisen yön ja aamun aikana tuvan ylösalaisin ja sitten olikin hyvä nukahtaa sikeille unille. Kuvassa myös uusin asukas.


Vuoden ekat tiput ovat kuoriutuneet. Tänään nopeasti vilkaisin ja ainakin 4/14 on kanoja. Viikon kuluttua pitäisi kuoriutua seuraavat tiput. 



Koska viime kesän kaninpoikasista suurin osa oli uroksia, tuli kiire teurastuksille. Vielä on opettelemista ja hieman useammin saisi teurastaa, jotta tuntuma säilyisi. Arvostus ja kunnioitus kasvaa, kun alusta pitäen kasvattaa itse lihansa. Makukin on aivan toinen, kuin kaupan lihoissa. Kuvan koiven haudutin yrttiliemessä ja paistoin pintaa rasvassa. Helpolla pääsee myös, kun laittaa kokonaisen kanin haudutuspataan, siihen mausteet ja liemi mukaan ja yöksi lämpimään leivinuuniin hautumaan. Seuraavana päivänä on ruoka valmis. Itselleni tällaisesta sastsista jää moneksi kerraksi syötävää. Siitä saa pataa, keittoa, leivänpäällistä ja pakkaseenkin pahan päivän varalle valmista ruokaa.

Olen ottanut itselleni suuren harppauksen omavaraisuudessa ja itseni kehittämisessä. Pääsin mukaan villiyrttikoulutukseen, joka myös mahdollistaa tulevaisuudessa pienen yritystoiminnan. Pää pursuaa ideoita ja odotan innolla toukokuista kurssia. Lisäksi elo-syyskuussa on kahden viikon permakulttuurikurssi, jonne on pakko päästä. Ensi vuonna voin sitten hyvin eväin käynnistää uinumassa olleen projektini.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteispostaussarja: kasvimaa ja maanparannus

Tänä vuonna kasvimaani tulee olemaan suurempi ja toisenlainen kuin aikaisempina vuosina. Viime vuoden sato alkaa olla syötynä, joten tänä vuonna satomäärää on tarkoitus kasvattaa runsaasti. Lisäkseni tässä huushollissa syövät kissat, koirat, kanat ja kanit, joten paljon saakin satoa kerätä ja säilöä.
Jotta saisin maksimaalisen sadon, tulee viljelyalaa reilusti lisää ja otan muutaman uuden jutun testiin. Aloitin maaliskuussa bokashoinnin ja ensimmäinen multatehdas on juuri valmistunut ja toinen tekeytymässä. Bokashimulta on todella ravinteikasta ja siinä on enemmän hyödyllisiä mikrobeja tallella verrattuna perinteiseen lämpökompostimultaan. Bokashista minun on tarkoitus tehdä myöhemmin vielä postaus, kunhan olen kokenut multatehdasvaiheenkin. Bokashin lisäksi maanparannukseen käytän pupulan ja kanalan pehkua, lehtiä, risuja, isompaa puuta, ruohikkoa, apilaa, nokkosta...
Tarkoitukseni on kyhätä piha täyteen (noh, ei nyt heti tänä vuonna ihan täyteen) kasvulavoja. Ne on jo ergonomiankin…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen.
Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta.
Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut.

Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirveästi ei o…