Siirry pääsisältöön

Tuvan remontti

Mammakissa on ollut toipilaana. Jalka oli jossain repeytynyt ja tikkaamisen epäonnistuttua haavaa on hoidettu avohaavana. Mammakissa on ollut suhteellisen helppo hoidettava. Vaikka haava on ollut älyttömän kipeä, ei hoitajaa ole kertaakaan purrut tai raapinut. Nyt haavan kanssa ollaan jo voiton puolella, vaikka aluksi meinasi iskeä epätoivo.

Tuvan remontti alkaa olla viittä vaille valmis. Jalkalistat on vielä laittamatta, koska minulla ei ole sirkkeliä ja jiirimittaan listat olivatkin liian leveitä. Uunin edusta kaipaa laattoja, mutta haluan juuri tietynlaiset, joten en pidä kiirettä vaan etsin rauhassa. Sähkömiehelle olisi kanssa töitä, sillä haluaisin eroon loisteputkivalaisimesta. Lisäksi parit johdot ja pistorasiat ovat saaneet kyytiä...
Lattia on maalattu sävyttämättömällä Betoluxilla. Pohjatöinä oli maalipesu ja hionta. En ole lopputulokseen täysin tyytyväinen, mutta epäkohdat sai hyvin matoilla piiloon. 

Lautalattiasta tuli lopulta valkoinen, vaikka se ei ollut heti mieluisin vaihtoehto. Onpahan muuten niin tumma tupa nyt valoisampi. Mustat koirankarvat näkyvät lattiassa, mutta ei tuo vielä ole kovasti häirinnyt. Kissanhiekan takia muutenkin saan joka päivä lakaista lattioita. Koirat oppivat nopeasti, ettei tuvassa riehuta, jotta lattiaan ei tulisi kynsistä naarmuja.


Liesi tuo nopeasti lämpöä ja olenkin vihdoin saanut hyvästellä sähköpatterin tuvasta. Pönttöuuni luovuttaa lämpöä hitaammin, mutta pidempään. Tunnelma tuvassa on niin ihana ja rauhallinen, että unohdun välillä vain katselemaan liekkien leikkiä ja kuuntelemaan tulen ritinää.


Vaikka pitkään olin sitä mieltä, että poikakissaa en ikinä hanki, on Palokankaalla nyt sellainen. Tiitus on reipas ja kova kehräämään. Tiu otti heti pennun omakseen, Mammakissa ja Diana hyväksyivät ilman sen suurempia vastaväitteitä ja koiratkin antavat pennun olla rauhassa. Veikka tosin pennun ensimmäistä kertaa tavatessaan luuli saaneensa painikaverin, mutta ärähdyksestäni oppi kerrasta, että rajut leikit saa unohtaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteispostaussarja: kasvimaa ja maanparannus

Tänä vuonna kasvimaani tulee olemaan suurempi ja toisenlainen kuin aikaisempina vuosina. Viime vuoden sato alkaa olla syötynä, joten tänä vuonna satomäärää on tarkoitus kasvattaa runsaasti. Lisäkseni tässä huushollissa syövät kissat, koirat, kanat ja kanit, joten paljon saakin satoa kerätä ja säilöä.
Jotta saisin maksimaalisen sadon, tulee viljelyalaa reilusti lisää ja otan muutaman uuden jutun testiin. Aloitin maaliskuussa bokashoinnin ja ensimmäinen multatehdas on juuri valmistunut ja toinen tekeytymässä. Bokashimulta on todella ravinteikasta ja siinä on enemmän hyödyllisiä mikrobeja tallella verrattuna perinteiseen lämpökompostimultaan. Bokashista minun on tarkoitus tehdä myöhemmin vielä postaus, kunhan olen kokenut multatehdasvaiheenkin. Bokashin lisäksi maanparannukseen käytän pupulan ja kanalan pehkua, lehtiä, risuja, isompaa puuta, ruohikkoa, apilaa, nokkosta...
Tarkoitukseni on kyhätä piha täyteen (noh, ei nyt heti tänä vuonna ihan täyteen) kasvulavoja. Ne on jo ergonomiankin…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen.
Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta.
Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut.

Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirveästi ei o…