Siirry pääsisältöön

Osa 1. Permakulttuuri käsitteenä

Avaan tässä tekstissä permakulttuuria käsitteenä ja sen periaatteita.

Permakulttuurin perusperiaatteita: 

* Työskennellään yhdessä luonnon kanssa, eikä sitä vastaan

* Työskennellään ihmisten ja ilmiöiden luonteen kanssa, ei niitä vastaan

* Huomioidaan kasvien ja eläinten kaikki toiminnot sen sijaan, että niitä pidettäisiin vain yhden tuotteen tai muun hyödyn lähteenä (esimerkkikuva kanasta alempana)

* Muistetaan, että ongelmat sisältävät myös ratkaisun siemenen


Permakulttuurin päämääränä on luoda ekologisesti kestäviä ja taloudellisesti toimivia elinympäristöjä ihmisille luonnon muotokieltä tarkkailemalla ja mukailemalla. Samalla rakennetaan kestävää kulttuuria.

Permakulttuuri sopii todella hyvin omavaraisuuteen, sillä se ei tarvitse suuria investointeja ja materiaalit löytyvät lähes kaikki luonnosta (kottikärryt ja talikko on myös tarpeellisia).


Permakulttuurin etiikka ja suunnitteluperiaatteet on kuvattu yllä havainnollistamaan koko asiaa. Avaan vielä yksitellen, mitä kullakin kohdalla tarkoitetaan.

Maan ja luonnon hoitaminen - esimerkiksi luomuviljely, biodynaaminen viljely, metsäpuutarha. Myrkyttömät, luonnon elinvoimaisuutta ylläpitävät ja edistävät menetelmät.

Rakennettu ympäristö - kotitalo, navetta, aurinkolämmitys ja -sähkö. Eli ympäristö, jonka ihminen on rakentanut.

Työkalut ja tekniikka - uusiutuvan energian hyödyntäminen. Lihastyövoima, pyritään välttämään fossiilisia polttoaineita ja moottoroituja työkoneita. 

Kulttuuri ja kasvatus - kotikasvatus, steiner jne. Jaetaan tietoa mitä meillä on. Siirretään sitä seuraaville sukupolville.

Terveys ja henkinen hyvinvointi - holistinen (kokonaisvaltainen) lääketiede, henkinen kasvu. Luonnosta saatavista terveysvaikutuksista löytyy hurjasti tutkimustietoa netistä. 

Rahoitus ja talous - paikallisraha, vaihdantatalous, yhteisöviljely. Rahasta ei ihminen pääse eroon, mutta sen käyttö voi vähentyä merkittävästi permakulttuurin myötä. Hyödynnetään myös olemassaolevia resursseja ja jaetaan omasta "ylimääräisestä" tarvitseville.

Maanomistus ja yhteisö - osuuskunta, ekokylä, kanssakäyminen muiden kanssa. Ympärillämme olevat ihmiset ovat rikkaus. Yhteisöltä voimme oppia uusia asioita ja saada apua.


Hyödynnetään maksimaalisesti resurssit. Esimerkkikuvassa kana - mitä se tarvitsee ja mitä se meille luovuttaa?

Seuraavassa osassa kerron kuvien kera ympäristön suunnittelusta. En vielä lupaile seuraavan osan julkaisupäivämäärää.

Permakulttuuriin voit tutustua lisää esimerkiksi näistä linkeistä:


Suomenkielistä kirjallisuutta on harmillisen vähän, mutta Ilkka Aulan Permakulttuuriopas- Käsikirja lasten ja nuorten kanssa työskenteleville on todella informatiivinen ja havainnollistava teos ja voin suositella sitä.


Kommentit

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus ja valaisevat kuvat. Palataan luonnollisempaan elämän muotoon. Kiitos Anne-Mari!

    VastaaPoista
  2. Minäkin kiitän, tämä on mielenkiintoinen sarja! Olen lukenut permakulttuurista yhtä sun toista, mutta joku kurssi asian tiimoilta olisi hauska käydä. Kaikin puolin järkeenkäypää asiaa :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että tykkäsitte! Tätä oli kiva kirjoittaa ja vähän malttamattomana odotan seuraavien osien julkaisua. Aiempien vuosien kuvamateriaalit oli aika kehnot, niin on pakko venyttää joitain osia syksymmälle, että saan uusia kuvia. Ennen kesää pitäisi kyllä vielä tulla myös permapenkeistä juttua, jotta innokkaimmat pääsee heti kokeilemaan.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen kirjoitus ja jään odottamaan seuraavaa osaa :)

    VastaaPoista
  5. Permakulttuuri on todella päivän sana tällä hetkellä! Hyvä niin!!! Luontoa kunnioittaen on kaikkein paras menetelmä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Talven kuulumiset ja tulevan kauden suunnitelmat

Tänään käynnistyi tälle vuodelle yhteispostaussarja. Laitan tämän postauksen loppuun linkit muihin aihetta käsitteleviin blogeihin. Yhteispostaussarja on hyvä tapa saada eri näkökulmia ja kokemuksia vähällä vaivalla ja itselle rutiinia blogin päivittämiseen. 
Sarjan ensimmäisen osan aiheena on talven kuulumiset ja tulevan kauden suunnitelmat. Normaalisti tähän aikaan vuodesta minulla olisi jo tarkka suunnitelma ja visio tulevasta vuodesta, mutta tällä hetkellä pää lyö tyhjää. Visio tilani kehittämisestä on kutakuinkin sama, kuin aiempinakin vuosina. Tänä vuonna kuitenkin toivoisin saavani enemmän asioita aikaan. 

Pihapiiriä ympäröi tupa, navetta ja aitta. Pihalle mietin kasvilavoja hyödyntääkseni "joutomaan". Kasvilavat on myös helppo suojata kanoilta, jotka tykkäävät kylpeä niissä.

Haaveilen pihasaunasta ja olen miettinyt tämän tönön entisöintiä. Se on alunperin sauna ollutkin, mutta edelliset asukkaat muuttivat sen verstaaksi. Sillekin olisi käyttöä, mutta tilat ovat hyvi…

Yhteispostaussarja: kasvimaa ja maanparannus

Tänä vuonna kasvimaani tulee olemaan suurempi ja toisenlainen kuin aikaisempina vuosina. Viime vuoden sato alkaa olla syötynä, joten tänä vuonna satomäärää on tarkoitus kasvattaa runsaasti. Lisäkseni tässä huushollissa syövät kissat, koirat, kanat ja kanit, joten paljon saakin satoa kerätä ja säilöä.
Jotta saisin maksimaalisen sadon, tulee viljelyalaa reilusti lisää ja otan muutaman uuden jutun testiin. Aloitin maaliskuussa bokashoinnin ja ensimmäinen multatehdas on juuri valmistunut ja toinen tekeytymässä. Bokashimulta on todella ravinteikasta ja siinä on enemmän hyödyllisiä mikrobeja tallella verrattuna perinteiseen lämpökompostimultaan. Bokashista minun on tarkoitus tehdä myöhemmin vielä postaus, kunhan olen kokenut multatehdasvaiheenkin. Bokashin lisäksi maanparannukseen käytän pupulan ja kanalan pehkua, lehtiä, risuja, isompaa puuta, ruohikkoa, apilaa, nokkosta...
Tarkoitukseni on kyhätä piha täyteen (noh, ei nyt heti tänä vuonna ihan täyteen) kasvulavoja. Ne on jo ergonomiankin…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…