Siirry pääsisältöön

Tekstit

7 vuotta sitten muutin maalle

7 vuotta sitten muutin Helsingistä Kangasniemelle äitini kotitilalle Lautakankaalle.  Tarkoitus oli suorittaa lähihoitajaopintojen kaksi viimeistä työharjoittelua Kangasniemen terveyskeskuksessa. Työharjoittelun jälkeen jäinkin sinne töihin, kävin keväällä tyhjentämässä Helsingistä opiskelijakämpän ja täällä sitä vielä ollaan, vaikka kovin moni sitä epäili. Minulla ei ollut autoa, ajokortista puhumattakaan, joten talven kuljin kirkonkylälle ensin n. 3 kilometriä valtatien vartta tarpoen ja loput linja-autolla. Kevään tullen linja-auto vaihtui polkupyörään. 15 kilometrin matka valtatietä sujui nopeammin pyörällä, kuin jalan ja linja-autolla. Nautin aikaisista aamuista pyörän selässä, eikä vesisateita pahemmin kohdalle osunut. Yhden kotimatkan muistan, kun oli vastatuuli ja teki mieli paiskata pyörä ojaan. Välillä hemmottelin itseäni taksikyydillä. Kaupasta lähti usein mukaan ruuan lisäksi mansikka-lime Juissia, Pringles-sipsejä ja mozzarellapakastepizzaa. Etenkin sitten, kun pikkusisko
Uusimmat tekstit

Mitä kuuluu?

 Pakko oli kaivaa vanha blogi esiin ja tulla kirjoittamaan, kun en enää jaksa puhuakaan, mutta ajatuksia pitäisi silti saada purkaa. Tänään lampaita hoitaessa iski lujaa vasten kasvoja viime aikojen tapahtumat.  Palokankaalla oli muutama viikko sitten tulipalo. Talo on asumiskelvoton. Tiitus-kissa ja yksi pentunsa eivät lopulta selvinneet palosta. Muistakin eläimistä Veikkaa lukuunottamatta olen joutunut luopumaan. Lampaita hyvästellessä tajusin, että arki jota olin rakentanut onkin nyt poissa ja pitäisi opetella elämään toisenlaista arkea, jossain muualla.  Nykyään päivät tuntuvat menevän vain töitä tehdessä. Vapaa-aika ei sano minulle enää mitään. Somessa roikkuminen on vaihtunut lukuisiin puhelinsoittoihin ja asioiden järjestelemisiin.  Epätietoisuus on koko ajan läsnä. Vakuutusyhtiöltä odotan vielä päätöstä. Mitä teen talon kanssa? Pääsenkö vielä joskus muuttamaan takaisin Palokankaalle? Haluanko? Pystynkö?  Pitäisi ostaa vaatteita, mutta miten se onkaan niin vaikeaa? Turhauttaa mi

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen. Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta. Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut. Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirve

Kasvukauden kiireet

Aika tahtoo mennä niin nopeasti, että sitä jossain vaiheessa havahtuu unesta todellisuuteen ja huomaa kasvukauden olevan täydessä loistossaan ja ruokaa piha ja metsä täynnä. Kaupassakaan ei enää tarvitsisi käydä. Muistelen viime kesänä päättäneeni, etten seuraavalle kesälle ota niin paljoa kodin ulkopuolisia hommia, mutta kuinkas kävikään? Koulua on reilut kymmenen osaamispistettä tehtävänä, osaamisenhankintaa, pari leiriä (joista toinen jo ohi), kurssia, lisäksi muita hommia. Siinä ohessa pitäisi kerätä ja säilöä villiyrttejä, hoitaa kasvimaata ja tehdä kylvöjä, touhuta eläinten kanssa... No eipä käy aika pitkäksi. Jonkinlainen työlista täytyisi tehdä, jotta tekisin oikeat hommat oikeaan aikaan.  Tiu osaa ottaa rennosti Kasvimaa on edelleen aitaamatta ja se vähän ärsyttää. Kanat ovat aika hyvin malttaneet pysyä sieltä poissa ja hyvä niin, koska siellä on myös viiden 4H Kesäkerholaisen oma kasvimaapalsta ja harmittaisi kovasti, jos ne myllääntyisi. Toivon todella, että sa

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo. Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä. Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle.  Pihan ja kasvimaan aitaam

Yhteispostaussarja: kasvimaa ja maanparannus

Tänä vuonna kasvimaani tulee olemaan suurempi ja toisenlainen kuin aikaisempina vuosina. Viime vuoden sato alkaa olla syötynä, joten tänä vuonna satomäärää on tarkoitus kasvattaa runsaasti. Lisäkseni tässä huushollissa syövät kissat, koirat, kanat ja kanit, joten paljon saakin satoa kerätä ja säilöä. Jotta saisin maksimaalisen sadon, tulee viljelyalaa reilusti lisää ja otan muutaman uuden jutun testiin. Aloitin maaliskuussa bokashoinnin ja ensimmäinen multatehdas on juuri valmistunut ja toinen tekeytymässä. Bokashimulta on todella ravinteikasta ja siinä on enemmän hyödyllisiä mikrobeja tallella verrattuna perinteiseen lämpökompostimultaan. Bokashista minun on tarkoitus tehdä myöhemmin vielä postaus, kunhan olen kokenut multatehdasvaiheenkin. Bokashin lisäksi maanparannukseen käytän pupulan ja kanalan pehkua, lehtiä, risuja, isompaa puuta, ruohikkoa, apilaa, nokkosta... Tarkoitukseni on kyhätä piha täyteen (noh, ei nyt heti tänä vuonna ihan täyteen) kasvulavoja. Ne on j

Kanojen pito omavaraisuuden näkökulmasta

Joukko omavaraisuusbloggareita päätti kirjoittaa yhdessä kanojen pidosta. Linkkaan muiden blogit alas, niin pääset lukemaan nekin ja saat kenties eri näkökulmia, ideoita ja ajatuksia. Suhteeni kanoihin omavaraistaloudessa on hieman ristiriitainen. En voi sanoa olevani kananmunien (tai kanojen) suhteen omavarainen, koska ostan kanojen rehun, kalkin, vitamiinit ja kuivikkeet. Lisäksi kanoilla on talvella lämpölamppu. Voi olla, että jos en aikaisemmin kanoja olisi ottanut, en niitä ottaisi nyt ollenkaan. Kananmunat on kuitenkin osa päivittäistä ruokavaliotani ja kanat ovat oikeasti minulle tärkeitä myöskin lemmikkeinä. Unohdun välillä kanojen seuraan pitkiksi ajoiksi... Koska en toistaiseksi kanoista halua luopua, tarkoitukseni on kasvattaa kanoille enemmän ravintoa talvenkin varalle. Kesällä ostorehun tarve vähenee huomattavasti, kun kanat etsivät ravintoa luonnosta. Talven varalle voin kuivata villiyrttejä, marjoja ja kerppuja, mutta ne ei yksinään riitä. Kun aloin suun