Siirry pääsisältöön

Eläimen ja lihan arvo

Olen nähnyt paljon videoita lihantuotannosta ja ollut erilaisilla lihatiloilla. Olen nähnyt esimerkiksi sian, naudan ja kanan koko elinkaaren syntymästä teuraaksi. Silti en ole yhdistänyt tätä kaupassa myytävään lihaan. Tai lihaan yleensäkään. Ja tiedän, ettei moni muukaan. Joko eivät tiedä tai eivät halua.

Tiesittekö, että tiput kuoriuduttuaan joutuvat aikamoiseen maailmaan? Niitä heitellään laatikosta toiseen, kuljetetaan pitkin liukuhihnoja. Kanat ovat niitä, jotka saavat jäädä henkiin (ei sillä, että kaikki selviäisivät elämänsä ensiviikoista). Kukot murskataan. Netistä löytyy hyvin havainnollistavia videoita tälle. Ja on turha tuudittautua ajatukseen, ettei Suomessa toimittaisi niin. Kyllä toimitaan. Mutta sen ei tarvitsisi olla tuollaista. Lihankulutus on nykyisellään liiallista ja vähemmällä pärjättäisiin mainiosti. Yksi syy tuollaiselle tuotannolle on raha. Kuluttaja haluaa ruokaa halvalla ja tehotuotanto on vastaus siihen. Jos kuluttaja panostaisi enemmän laatuun, kuin määrään, ei sen tarvitsisi olla näin.

Olen vuosia puhunut, kuinka sitten joskus kasvatan lihani itse. Noh totesin eilen, että miksi en aloita jo? Ihminen ei tarvitse joka aterialla lihaa, joten esimerkiksi koulussa syön nyt kasvis- ja kalaruokia. Tänään oli kasvisbolognesekastiketta ja oli muuten hyvää! Maistui juuri siltä, miltä bolognesen kuuluukin maistua.
Kotona taas liha tulee joko metsästämällä, kasvattamalla itse tai ostamalla suoraan kasvattajalta, jonka eläinten olot tiedän ja voin hyväksyä.

 Miksikään vegaaniksi en ryhdy, koska siinä periaatteissa on joitakin epäkohtia. Soijatuotteisiin en koske, papuja en siedä ja lihaa kuitenkin elimistö tarvitsee. Ja ihan pakko huomauttaa, etten ole ikinä nähnyt terveen näköistä vegaania. Pelkästä ulkonäöstä voi päätellä, että kärsivät monista ravintoainepuutoksista. Usein myös vegaaniruoka on pelkkiä hiilareita ja kuituja. Moni unohtaa proteiinit.

Noh, nyt tuntuu, että tästä tuli enemmän moralisoiva kirjoitus. Älköön kukaan tästä vetäkö hernettä nenäänsä, mutta toivon, että se antaa ajatuksen aihetta. Tulen varmasti kirjoittamaan tästä lisää vielä hyvin piankin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteispostaussarja: kasvimaa ja maanparannus

Tänä vuonna kasvimaani tulee olemaan suurempi ja toisenlainen kuin aikaisempina vuosina. Viime vuoden sato alkaa olla syötynä, joten tänä vuonna satomäärää on tarkoitus kasvattaa runsaasti. Lisäkseni tässä huushollissa syövät kissat, koirat, kanat ja kanit, joten paljon saakin satoa kerätä ja säilöä.
Jotta saisin maksimaalisen sadon, tulee viljelyalaa reilusti lisää ja otan muutaman uuden jutun testiin. Aloitin maaliskuussa bokashoinnin ja ensimmäinen multatehdas on juuri valmistunut ja toinen tekeytymässä. Bokashimulta on todella ravinteikasta ja siinä on enemmän hyödyllisiä mikrobeja tallella verrattuna perinteiseen lämpökompostimultaan. Bokashista minun on tarkoitus tehdä myöhemmin vielä postaus, kunhan olen kokenut multatehdasvaiheenkin. Bokashin lisäksi maanparannukseen käytän pupulan ja kanalan pehkua, lehtiä, risuja, isompaa puuta, ruohikkoa, apilaa, nokkosta...
Tarkoitukseni on kyhätä piha täyteen (noh, ei nyt heti tänä vuonna ihan täyteen) kasvulavoja. Ne on jo ergonomiankin…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen.
Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta.
Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut.

Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirveästi ei o…