Siirry pääsisältöön

Kaneista

Minä olen pieni wiener-tyttö.
Lauantaina eläinlaumaamme muutti neljä uutta kania. Näistä yksi uros (nelikiloinen jössikkä) ja kaksi naarasta ovat wienereitä ja yksi uros wiener-ranskanluppa-suurihopearisteytys. Kanit ovat vielä nuoria, varsinkin naaraat. Ne saavatkin odotella jonkin aikaa, ennen kuin pääsevät mammapuuhiin. 

Yksi kasvateistani, risteytyskani Äksypöksy tapasi sulhasen ja näillä näkymin vajaan kuukauden kuluttua meillä on pienen pieniä pupuvauvoja. Toivon, että neiti hoitaa poikasensa yhtä hyvin, kuin äitinsä. Vanhin naaraani, tämän neidin äiti, ei lämmennyt kahdelle sulhaselle ollenkaan, joten se jää näillä näkymin vain lemmikiksi. 


Vielä ei näe, onko masussa pienokaisia.
Aikaisemmin kanin raskaudesta on tullut viitteitä viikko astutuksesta. Emo alkoi tekemään pesää ja repimään turkkiaan. Tämä tosin voi olla myös valeraskautta, mutta seuraavaksi kanilla kasvoikin jo vatsa ja nisät oli putsattu karvoista. Loppuraskauden aikana saattoi poikasia jo tunnustella vatsan läpi. Synnytysyö alkoi valtavalla levottomuudella. Siinä sai pesäkopit ja kaikki irti lähtevä kyytiä, kun mamma synnytystuskissaan meuhkasi. Poikaset syntyivät pesän ulkopuolelle ja siitä sitten kömpivät itse lämpöiseen pesään. Emo oli tehnyt pesän yksinkertaisesti oljista, heinästä ja omista karvoistaan. Emoa ei pahemmin näkynyt poikasten luona ja kanit imettävätkin vain kerran pari vuorokaudessa. Poikaset kasvoivat hyvin ja kaikki neljä kasvoivat reippaiksi kaneiksi. Meillä asustaa nyt siis näistä poikasista tuo Äksypöksy ja tämän veli Pupupöksy.

Kirjoittelen täällä kaneista varmasti vielä paljon lisää, sillä nyt jos koskaan olen niistä innostunut!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen.
Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta.
Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut.

Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirveästi ei o…

Kanojen pito omavaraisuuden näkökulmasta

Joukko omavaraisuusbloggareita päätti kirjoittaa yhdessä kanojen pidosta. Linkkaan muiden blogit alas, niin pääset lukemaan nekin ja saat kenties eri näkökulmia, ideoita ja ajatuksia.
Suhteeni kanoihin omavaraistaloudessa on hieman ristiriitainen. En voi sanoa olevani kananmunien (tai kanojen) suhteen omavarainen, koska ostan kanojen rehun, kalkin, vitamiinit ja kuivikkeet. Lisäksi kanoilla on talvella lämpölamppu. Voi olla, että jos en aikaisemmin kanoja olisi ottanut, en niitä ottaisi nyt ollenkaan. Kananmunat on kuitenkin osa päivittäistä ruokavaliotani ja kanat ovat oikeasti minulle tärkeitä myöskin lemmikkeinä. Unohdun välillä kanojen seuraan pitkiksi ajoiksi... Koska en toistaiseksi kanoista halua luopua, tarkoitukseni on kasvattaa kanoille enemmän ravintoa talvenkin varalle. Kesällä ostorehun tarve vähenee huomattavasti, kun kanat etsivät ravintoa luonnosta. Talven varalle voin kuivata villiyrttejä, marjoja ja kerppuja, mutta ne ei yksinään riitä.

Kun aloin suunnittelemaan kan…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…