Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2016.

Mitä omavaraisuus merkitsee minulle?

Jokainen ihminen käsittää varmaan omavaraisuuden hieman eri tavalla. Ainakin näin olen huomannut Facebookin omavaraisuuteen liittyvissä ryhmissä. Joku ei halua ostaa kaupasta mitään, joku ei halua olla tekemisissä yhteiskunnan kanssa, joku haluaa olla riippumaton, joku taas haluaa varautua suureenkin kriisiin.

Itsellä pyrkimys omavaraisuuteen lähti siitä aluksi, että en halunnut ostaa kaupasta mitään, enkä käydä palkallisessa työssä. Nykyään asioita enemmän miettineenä ja asioista selvää ottaneena, on omavaraisuuden käsitykseni saanut suuremman sisällön ja merkityksen.

Joka ikinen tarvitsee rahaa aloittaessaa omavaraisuutta, siitä ei pääse mihinkään. Palkallista työtä on pakko tehdä siihen asti, että on saanut tarpeeksi tarvitsemaansa ja vielä senkin jälkeen tulee tilanteita, missä raha on ainoa ratkaisu. Itselle ideaali olisi se, että voisin joko tehdä keikkaa tai töitä kotoa käsin. Rasituin viime vuonna liikaa henkisesti ja fyysisesti täysistä työtunneista lähihoitajan töissä. Samaa…

Aina ei mene, niinkuin toivoisi

Yhdellä naaraskaneista olisi ollut laskettu aika näinä päivinä. Viime lauantaina, kun menin ruokkimaan kanoja ja kaneja, huomasin, että kani oli synnyttänyt. Poikaset olivat pitkin karsinaa ja yksi puoliksi syötynä. Emon kanssa asunut toinen naaras oli tähän syypää. Poikasia oli yhteensä seitsemän ja nämä kuusi vein sisälle ja yritin elvyttää niitä. Tunnin pidin niitä hyvin lämpimän vesipatjan (ts. avonaisessa muovipussissa, joka vesikulhossa) päällä, vuorotellen käsilläni hieroen. Osan väri alkoi muuttua lupaavaksi, mutta lopulta oli luovutettava. Yksi hyvä nyrkkisääntö tähän on, että poikanen on varmasti kuollut, kun kynnet muuttuvat verestä punaisiksi. Nyt emokani saa palautua kantoajasta ja synnytyksestä rauhassa. Jotkut astuttavat kanin heti synnytyksen jälkeen, jos poikaset eivät syystä tai toisesta ole selvinneet, mutta oman kokemukseni mukaan jokainen eläin tarvitsee aikaa palautuakseen.

Huomenna käyn vaihtamassa tämän poikasen syöneen naaraan ja sen veljen kahteen sukukypsää…

Itsekasvatettua ruokaa, kana

Meillä oli kana, joka sai nimekseen Nilkku-Lotta. Kana nilkutti toista jalkaansa ja oli muutenkin hyvin räsyisen näköinen. Muut kanat eivät siitä pitäneet ja aina, jos Nilkku-Lotta eksyi muiden kanojen joukkoon, kävivät ne sen kimppuun. Kukko sitten yritti tuloksetta eukkojaan komentaa. Muutama päivä sitten kuusi kanaa hyökkäsivät Nilkku-Lotan kimppuun. Nilkku-Lotta päätyi pää verissä, siivet ja jalat levällään makaamaan yhteen pesään. Päätimme, että nyt oli aika päästää tämä ressukka kärsimyksistään. 
Lopetus sujui tainnutuksen kanssa nopeasti ja seuraavaksi oli nylkemisen vuoro. Kanan käsittely on paljon vaikeampaa, kuin kanin! Sain kuitenkin lihat talteen puhtaina ja koirillekin riitti herkkupalat. Maatiaisissa ei hirveästi ole lihaa, kun ovat niin pieniä, mutta tätä kanaa riitti neljälle aterialle itselleni, ja parille muulle maistiaisiksi. Epäilin, uskaltaisivatko muut maistaa, mutta kuulema oli tosi hyvää! Ja tottahan olikin. Ei tule ikävä kaupan broilereita tämän jälkeen, ne m…