Siirry pääsisältöön

Mitä omavaraistelun kannalta olennaisia taitoja haluaisin hankkia?

Omavaraisuuteen pyrkiminen vaatii monien taitojen opettelua. Kaupungissa eläneenä, kaiken kaupasta saaneena olen nyt vaikeassa vaiheessa. Olisi niin paljon opeteltavaa ja kaikki se pitäisi oppia heti malttamattoman luonteeni takia. Minulla on tapana perehtyä johonkin asiaan intohimoisesti jonkin aikaa, kunnes innostus lopahtaa ja homma jää kesken. Pisimpiä keskeneräisiä asioita on mm. neulottu torkkupeitto (5 vuotta) ja villapaita (4 vuotta). Torkkupeiton lankoineen itseasiassa taisin lahjoittaa pois, mutta villapaita vielä odottaa tekijäänsä. Sitä tosin täytyy purkaa hyvän matkaa, koska se olisi nyt minulle pieni. Tämän hetken suurimmat haasteet liittyvät kasvimaahan. En ole viherpeukalo ja sen huomaa, kun katsoo kylvöjäni. Äskettäin uusin kylvöni, kun edelliset kuihtuivat tai jäivät kokonaan itämättä. Lehtikaali pilkottaa jo ja sipulitkin ovat hyvällä mallilla.

1. taito onkin kasvimaan perustaminen. Siihen on tulossa apua, kun menen ensikuussa permakulttuurikurssille. Permakulttuurista voit lukea lisää klikkaamalla tätä tekstiä. Tämä vuosi olkoon harjoittelua ja oppimista. Ensi vuonna osaan toivottavasti suunnitella ja toteuttaa kasvimaani paremmin. Voi siinä mennä useampikin vuosi...

2. Mehiläisten hoito. Mehiläiset ovat ympäristömme kannalta elintärkeitä pölyttäjiä ja tänä päivänä niitä uhkaa monet vaarat. Oletko koskaan miettinyt mitä tapahtuisi, jos mehiläiset kuolisivat sukupuuttoon? Sen lisäksi, että mehiläiset pölyttävät ympäristöäni, ne tuottavat makeaa ja terveellistä hunajaa ja niistä voi myös saada tuloja hunajaa myymällä. Kangasniemellä tosin on jo useampi hunajantuottaja.

3. Luonnosta kerättävä ravinto. Eli sienet, marjat, yrtit ja muut kasvit. Tähän en sisällytä riistaa. Kesäkuussa menen villiyrttikurssille ja olen ladannut puhelimeeni Villivihannes-sovelluksen. Suomen luonto on täynnä hyödynnettäviä kasveja, mutta ne täytyy ensin tuntea, ettei mene poimineeksi jotain myrkyllistä. Moni syötävä kasvi muistuttaa erehdyttävästi myrkyllistä sukulaistaan.

4. Käyttöesineiden valmistus. Sen opettelun olenkin jo aloittanut edellä mainitusti neulomisella ja ompelemisella. Kangaspuiden käyttöä pitäisi palauttaa myös mieleen. Pellavaa menee tänä vuonna peltoon, mutta en odota saavani siitä kangasta vielä tässä vaiheessa. Kunhan opettelen ja kokeilen. Aloitin tammikuussa puusepän opinnot, jotka äskettäin vaihdoin puuartesaanin opintoihin. Nyt pääsen tekemään enemmän käsin ja perinteisin menetelmin. Käyttöesineitä olen jo hieman tehnyt, mm. leikkuulautoja, leipälapioita, lastoja, voiveitsiä, huonekaluja... (Lukijatoive koulustani/opiskeluistani työn alla!)

5. Lihan ja kalan hankkiminen ja käsittely. Olen vihdoin suorittanut metsästäjäntutkinnon ja kotona metsälle pääsyä odottaa kaksi karhukoiraa ja kaksi ajokoiraa. Riistassa vain on tänä päivänä mielettömät määrät raskasmetalleja, joten sitä ei voi ylettömiä määriä syödä. Metsästys ei myöskään ole ilmaista, joten se asettaa rajoitteita. Kalastanut olen todella vähän ja kalan käsittely on inhottavaa. Pelkkä suomujen näkeminen puistattaa. Kala on kuitenkin hyvää ja terveellistä (on niissäkin toki raskasmetalleja kuin on myös kasveissa jne.). Kalastamisessa saa olla tarkkana lupien kanssa. Milloin saan kalastaa? Missä? Miten? Kuinka paljon? Lihaa saan (saisin) tällä hetkellä omista kanoista ja kaneista. Kana on aivan herkullista, mutta meidän maatiaiset aika ruipeloita. Maatiaisten hyvät puolet kuitenkin menee koon edelle, joten niitä minulla tulee varmasti olemaan jatkossakin. Säilömistä täytyy opetella, jos joskus haluan tulla toimeen mahdollisimman vähällä sähkönkulutuksella.

6. Tämä liittyy kohtiin 4 ja 5, eli villan käsittely langaksi. Omatarvelampaita haluaisin jossain vaiheessa (heti!) ja lihan lisäksi tottakai tarkoitus on hyödyntää villa. Angorakaneista jouduin luopumaan, mutta niiden villaa vielä on, niitäkin olisi kiva tehdä langaksi.

7. Nahkojen muokkaus. Se on pitkäjänteistä ja tähän mennessä olen joka yrityksellä epäonnistunut. Kanin nahkojen muokkaus ulkopuolisella maksaa keskimäärin 15€/nahka, joten kyllä siinä säästäisi, jos ei aikaa ja vaivaa, niin rahaa itsetehdessä.

8. Ruuan säilöminen ilman sähköä. Tällä hetkellä käytössäni on kellari ja maakuoppiahan voi aina tehdä. Olisi kuitenkin hyvä osata oikeat säilömismenetelmät, ettei ruuat pilaannu ja mene hukkaan.

9. Siementen talteenotto. Milloin ja miten ja kuinka säilytetään. Helposti tuli Hyötykasviyhdistykseltä tilattua isolla rahalla siemeniä, osan voisi ottaa itse talteen seuraavaa vuotta varten.

Muiden omavaraisbloggaajien aiheesta kirjoitetut päivitykset:

http://farmertobee.blogspot.com/2016/04/mita-omavaraistelun-kannalta-olennaisia.html
http://isontalo.blogspot.fi/2016/04/10-taitoa-jotka-toivoisin-oppivani.html
http://maa-tuskat.blogspot.fi/2016/04/omavaraisuudessa-tarvittavat-top-10.html
http://www.korkeala.fi/blogi/mita-omavaraistelun-kannalta-olennaisia-taitoja-haluaisin-hankkia/
http://www.morgenstjerna.blogspot.no/2016/04/visio-pohjoisesta-selviytymisesta.html
http://varmuusvara.blogspot.fi/2016/04/mita-viela-haluaisin-oppia.html






Kommentit

  1. Mukava listaus :)
    Itseänikin kiinnostaa tuo siementen kerääminen seuraavaksi vuodeksi. Joidenkin kasvien kohdalla olen siemenomavarainen, mutta asiaa pitäisi laajentaa.

    VastaaPoista
  2. Minä saan kalaa runsaasti ja siten pysyn eläinproteiinien suhteen omavaraisena niin kauan kun on sähköä eli tarve oppia kalan säilöminen ilman sähköä on yksi tavoitteeni - juuri niin kuin sinulla lihan suhteen.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Sähkötön säilöminen sai taas heräämään vanhan unohdetun projektin eli maakellarin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen.
Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta.
Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut.

Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirveästi ei o…

Kanojen pito omavaraisuuden näkökulmasta

Joukko omavaraisuusbloggareita päätti kirjoittaa yhdessä kanojen pidosta. Linkkaan muiden blogit alas, niin pääset lukemaan nekin ja saat kenties eri näkökulmia, ideoita ja ajatuksia.
Suhteeni kanoihin omavaraistaloudessa on hieman ristiriitainen. En voi sanoa olevani kananmunien (tai kanojen) suhteen omavarainen, koska ostan kanojen rehun, kalkin, vitamiinit ja kuivikkeet. Lisäksi kanoilla on talvella lämpölamppu. Voi olla, että jos en aikaisemmin kanoja olisi ottanut, en niitä ottaisi nyt ollenkaan. Kananmunat on kuitenkin osa päivittäistä ruokavaliotani ja kanat ovat oikeasti minulle tärkeitä myöskin lemmikkeinä. Unohdun välillä kanojen seuraan pitkiksi ajoiksi... Koska en toistaiseksi kanoista halua luopua, tarkoitukseni on kasvattaa kanoille enemmän ravintoa talvenkin varalle. Kesällä ostorehun tarve vähenee huomattavasti, kun kanat etsivät ravintoa luonnosta. Talven varalle voin kuivata villiyrttejä, marjoja ja kerppuja, mutta ne ei yksinään riitä.

Kun aloin suunnittelemaan kan…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…