Palokankaan pientila

Viime viikonloppua olin odottanut jo kauan. Harmillisesti kaksi kivaa reissua sattui päällekkäin, mutta pääsin lopulta osallistumaan molempiin. Perjantaina olin nuortenleirillä, josta yöllä ajelin kotiin nukkumaan herätäkseni muutaman tunnin kuluttua ajaakseni Lahteen  Elontilan (linkki) järjestämälle permakulttuurikurssille. Avaan tässä tekstissä hieman permakulttuurin ideaa ja hehkutan Elontilaa kurssipaikkana. Permakulttuurista tulen varmasti kirjoittamaan vielä lisää, koska tulen parhaani mukaan noudattamaan sen periaatteita ja toimintatapoja. Permakulttuuri pohjautuu eettisiin periaatteisiin, ekologiaan, luonnon havainnointiin, perinteisten ja kestävien viljelymenetelmien ja tekniikoiden tuntemiseen sekä tieteelliseen tietoon. Permakulttuurin perusperiaatteita on mm. työskennellä yhdessä luonnon kanssa, sitä hyödyntäen ja sitä tukien, sekä hyödyntää kaikki kasvien ja eläinten toiminnot (esim. kana- lanta- munat-liha) sen sijaan, että hyödynnettäisiin vaikka kanasta vain mun

Olen vuosikaudet haaveillut eläimistä. Ennen maallemuuttoa hankin Ellan, joka oli ajokoiraristeytys. Jonkin ajan kuluttua pitkien koulu- ja työpäivien takia tuli aiheelliseksi hankkia Ellalle kaveri ja meille muuttikin sekarotuinen Kerry eli Keri. Ella valitettavasti jäi vuosi sitten auton alle ja Keri yksin. Olin jossain vaiheessa lupautunut ottamaan Venäjältä katukoiran koulutettavaksi ja kotia etsimään ja näin meille viime kevättalvena muutti Busya eli Pipsa. Pipsan kanssa alku oli vaikea, koska se oli elänyt ikänsä kadulla ja oli villi. Nyt Keri on siirtynyt pikkusiskolleni (asuu edelleen samassa taloudessa kanssani) ja Pipsasta on tullut minulle ja perheelleni tärkeä perheenjäsen, enkä todellakaan ole sille kotia etsimässä. Pipsan ja Kerin lisäksi meille on kotiutunut karhukoirasiskot Anni ja Aino, sekä ajokoirat Kiira. Kissoja edustavat Diana ja Kiti, joskin Kiti on siskoni. Anni-koira taas on isäni, joten minulla on Pipsa, Aino ja Kiira. Äiti tosin haluaisi adoptoida Kiiran...