Siirry pääsisältöön

Sitkuttelu on ohi

Olen viime vuodet "kärsinyt" sitkuttelusta. Sitten kun olen maalla, sitten kun saan kasvimaan, sitten kun on rahaa, sitten kun jaksan, sitten kun osaan... Reilu vuosi sitten muutin maalle. Tällä hetkellä minulla on satoa tuottava kasvimaa. Tällä hetkellä minulla on töitä, eli myös rahaa. Kukaan ei tule potkimaan minua sängystä, se on itse jaksettava. Tekemällä oppii, netti ja kirjasto ovat tietoa täynnä. Näitä ei enää tarvitse sitkutella, jäljelle jää "sitten kun omistan oman pientilan". Sitten teen asiat näin ja näin. Paitsi että voin tehdä näitä jo nyt olosuhteiden sallimissa rajoissa. Miten paljon olenkaan jättänyt asioita tekemättä, koska voin tehdä niitä muka vasta omalla tilalla. Yhtälailla voisin nytkin mennä keräämään talvea varten marjat, valmistella kasvimaan ensivuodeksi, opiskella vesimelonin kasvattamisesta avomaalla (oi kyllä, Suomessakin onnistuu!), harjoitella lisää omavaraisuuteen tarvittavia taitoja... Kyllä, laiska olen ja itse minun täytyy itseäni eteenpäin potkia.
Kesä meni hujauksessa töissä, reissussa ja milloin missäkin. Nyt on sadonkorjuun aika käsillä ja erilaisten säilömismenetelmien opettelukin olisi hyvä aloittaa.
Herneen kanssa kävi vähän hassusti. Sitä ahneuksissani kylvin aika paljon, mutta ensimmäiset palot syötyäni totesin olevani allerginen niille. Täytyy siis kokeilla ryöppäys-pakastus-menetelmää, jospa sitten sietäisin paremmin syödä herneitä. Ensimmäiset sipulit olen jo maistellut ja ensi vuonna täytyy laittaa reilusti enemmän kasvamaan ja vähän aikaisemmin. Jopa valkosipulia olen jo maistanut ja vaikka kuvittelin saavani niistä kunnon satoa vasta ensi vuonna, oli jo nyt yhdessä sipulissa useampi kynsi ja kokokin jo tässä vaiheessa kiittettävä.

Vähän täytyi myös tehdä muutoksia arjen kanssa. 22.8. jatkuivat artesaaniopinnot, mutta syksyn ja ensi vuoden kalenteri on täynnä kaikenlaista ja ahdisti se, että joutuisin olemaan paljon koulusta pois. Nyt vielä sain töitä niin paljon, kuin jaksan tehdä, niin on paljon kannattavampaa lopettaa koulu. Päätös osoittautui heti oikeaksi. 80 euron opintotuella ei pitkälle pötkinyt, töitä ei juuri voinut opiskelujen aikana tehdä ja nyt minulle on avautunut uusia ovia seurakunnassa ja jopa maailmalla. Loka-marraskuussa lähdenkin vähäksi aikaa ulkomaille ja muuten tämän loppuvuoden täyttää töiden lisäksi erilaiset seminaarit, konfrenssit, tapahtumat, seurakunnan kokoukset, nuortenillat sun muut.

Olin jo viittä vaille valmis lopettamaan blogin pitämisen, mutta ehkäpä saan nyt hiljalleen elvytettyä kirjoittamisenkin ja sitä kautta tämän blogin. Joka tapauksessa, elämä jatkuu ja tuntuu, että nyt se vasta pääsee kunnolla alkamaankin!

Nyt menen tekemään kierroksen Lautakankaan tilalla, keräämässä omenapuista pudonneet omenat ja tarkistamassa luumupuut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Talven kuulumiset ja tulevan kauden suunnitelmat

Tänään käynnistyi tälle vuodelle yhteispostaussarja. Laitan tämän postauksen loppuun linkit muihin aihetta käsitteleviin blogeihin. Yhteispostaussarja on hyvä tapa saada eri näkökulmia ja kokemuksia vähällä vaivalla ja itselle rutiinia blogin päivittämiseen. 
Sarjan ensimmäisen osan aiheena on talven kuulumiset ja tulevan kauden suunnitelmat. Normaalisti tähän aikaan vuodesta minulla olisi jo tarkka suunnitelma ja visio tulevasta vuodesta, mutta tällä hetkellä pää lyö tyhjää. Visio tilani kehittämisestä on kutakuinkin sama, kuin aiempinakin vuosina. Tänä vuonna kuitenkin toivoisin saavani enemmän asioita aikaan. 

Pihapiiriä ympäröi tupa, navetta ja aitta. Pihalle mietin kasvilavoja hyödyntääkseni "joutomaan". Kasvilavat on myös helppo suojata kanoilta, jotka tykkäävät kylpeä niissä.

Haaveilen pihasaunasta ja olen miettinyt tämän tönön entisöintiä. Se on alunperin sauna ollutkin, mutta edelliset asukkaat muuttivat sen verstaaksi. Sillekin olisi käyttöä, mutta tilat ovat hyvi…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…

Yhteispostaussarja: kasvimaa ja maanparannus

Tänä vuonna kasvimaani tulee olemaan suurempi ja toisenlainen kuin aikaisempina vuosina. Viime vuoden sato alkaa olla syötynä, joten tänä vuonna satomäärää on tarkoitus kasvattaa runsaasti. Lisäkseni tässä huushollissa syövät kissat, koirat, kanat ja kanit, joten paljon saakin satoa kerätä ja säilöä.
Jotta saisin maksimaalisen sadon, tulee viljelyalaa reilusti lisää ja otan muutaman uuden jutun testiin. Aloitin maaliskuussa bokashoinnin ja ensimmäinen multatehdas on juuri valmistunut ja toinen tekeytymässä. Bokashimulta on todella ravinteikasta ja siinä on enemmän hyödyllisiä mikrobeja tallella verrattuna perinteiseen lämpökompostimultaan. Bokashista minun on tarkoitus tehdä myöhemmin vielä postaus, kunhan olen kokenut multatehdasvaiheenkin. Bokashin lisäksi maanparannukseen käytän pupulan ja kanalan pehkua, lehtiä, risuja, isompaa puuta, ruohikkoa, apilaa, nokkosta...
Tarkoitukseni on kyhätä piha täyteen (noh, ei nyt heti tänä vuonna ihan täyteen) kasvulavoja. Ne on jo ergonomiankin…