Siirry pääsisältöön

Sitkuttelu on ohi

Olen viime vuodet "kärsinyt" sitkuttelusta. Sitten kun olen maalla, sitten kun saan kasvimaan, sitten kun on rahaa, sitten kun jaksan, sitten kun osaan... Reilu vuosi sitten muutin maalle. Tällä hetkellä minulla on satoa tuottava kasvimaa. Tällä hetkellä minulla on töitä, eli myös rahaa. Kukaan ei tule potkimaan minua sängystä, se on itse jaksettava. Tekemällä oppii, netti ja kirjasto ovat tietoa täynnä. Näitä ei enää tarvitse sitkutella, jäljelle jää "sitten kun omistan oman pientilan". Sitten teen asiat näin ja näin. Paitsi että voin tehdä näitä jo nyt olosuhteiden sallimissa rajoissa. Miten paljon olenkaan jättänyt asioita tekemättä, koska voin tehdä niitä muka vasta omalla tilalla. Yhtälailla voisin nytkin mennä keräämään talvea varten marjat, valmistella kasvimaan ensivuodeksi, opiskella vesimelonin kasvattamisesta avomaalla (oi kyllä, Suomessakin onnistuu!), harjoitella lisää omavaraisuuteen tarvittavia taitoja... Kyllä, laiska olen ja itse minun täytyy itseäni eteenpäin potkia.
Kesä meni hujauksessa töissä, reissussa ja milloin missäkin. Nyt on sadonkorjuun aika käsillä ja erilaisten säilömismenetelmien opettelukin olisi hyvä aloittaa.
Herneen kanssa kävi vähän hassusti. Sitä ahneuksissani kylvin aika paljon, mutta ensimmäiset palot syötyäni totesin olevani allerginen niille. Täytyy siis kokeilla ryöppäys-pakastus-menetelmää, jospa sitten sietäisin paremmin syödä herneitä. Ensimmäiset sipulit olen jo maistellut ja ensi vuonna täytyy laittaa reilusti enemmän kasvamaan ja vähän aikaisemmin. Jopa valkosipulia olen jo maistanut ja vaikka kuvittelin saavani niistä kunnon satoa vasta ensi vuonna, oli jo nyt yhdessä sipulissa useampi kynsi ja kokokin jo tässä vaiheessa kiittettävä.

Vähän täytyi myös tehdä muutoksia arjen kanssa. 22.8. jatkuivat artesaaniopinnot, mutta syksyn ja ensi vuoden kalenteri on täynnä kaikenlaista ja ahdisti se, että joutuisin olemaan paljon koulusta pois. Nyt vielä sain töitä niin paljon, kuin jaksan tehdä, niin on paljon kannattavampaa lopettaa koulu. Päätös osoittautui heti oikeaksi. 80 euron opintotuella ei pitkälle pötkinyt, töitä ei juuri voinut opiskelujen aikana tehdä ja nyt minulle on avautunut uusia ovia seurakunnassa ja jopa maailmalla. Loka-marraskuussa lähdenkin vähäksi aikaa ulkomaille ja muuten tämän loppuvuoden täyttää töiden lisäksi erilaiset seminaarit, konfrenssit, tapahtumat, seurakunnan kokoukset, nuortenillat sun muut.

Olin jo viittä vaille valmis lopettamaan blogin pitämisen, mutta ehkäpä saan nyt hiljalleen elvytettyä kirjoittamisenkin ja sitä kautta tämän blogin. Joka tapauksessa, elämä jatkuu ja tuntuu, että nyt se vasta pääsee kunnolla alkamaankin!

Nyt menen tekemään kierroksen Lautakankaan tilalla, keräämässä omenapuista pudonneet omenat ja tarkistamassa luumupuut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen.
Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta.
Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut.

Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirveästi ei o…

Kanojen pito omavaraisuuden näkökulmasta

Joukko omavaraisuusbloggareita päätti kirjoittaa yhdessä kanojen pidosta. Linkkaan muiden blogit alas, niin pääset lukemaan nekin ja saat kenties eri näkökulmia, ideoita ja ajatuksia.
Suhteeni kanoihin omavaraistaloudessa on hieman ristiriitainen. En voi sanoa olevani kananmunien (tai kanojen) suhteen omavarainen, koska ostan kanojen rehun, kalkin, vitamiinit ja kuivikkeet. Lisäksi kanoilla on talvella lämpölamppu. Voi olla, että jos en aikaisemmin kanoja olisi ottanut, en niitä ottaisi nyt ollenkaan. Kananmunat on kuitenkin osa päivittäistä ruokavaliotani ja kanat ovat oikeasti minulle tärkeitä myöskin lemmikkeinä. Unohdun välillä kanojen seuraan pitkiksi ajoiksi... Koska en toistaiseksi kanoista halua luopua, tarkoitukseni on kasvattaa kanoille enemmän ravintoa talvenkin varalle. Kesällä ostorehun tarve vähenee huomattavasti, kun kanat etsivät ravintoa luonnosta. Talven varalle voin kuivata villiyrttejä, marjoja ja kerppuja, mutta ne ei yksinään riitä.

Kun aloin suunnittelemaan kan…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…