Palokankaan pientila

Nyt kun olen jo muutaman viikon uudessa kodissa asunut, maltan tänne jotain kirjoitellakin. Talo on pysynyt hyvin lämpimänä 18-20 asteen välillä, mikä on itselleni juuri sopiva. Olen aivan rakastunut puuhellaan. Siinä kypsyy nopeasti aamupuuro ja valmistuu pannukahvi. Tällä hetkellä leivinuunissa on tuli, tarkoitus hauduttaa myöhemmin poropataa. Muuttokuorma on suurelta osin pahvilaatikoissa, koska kodin ulkopuolisia töitä on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Navettakin odottaa vielä asukkaitaan ja vielä mietitäänkin millä kokoonpanolla kanat sinne muuttavat. Kanoista ja kaneista on tullut mukavasti kyselyitä ensi kesää ajatellen, joten pitäisi jo hommiin ryhtyä, jotta niitä riittäisi kaikille haluaville... Hieman tätä kaikkea intoa latistaa vuotava katto, mutta vuokralaisena se ei ole suuremmin minun ongelma. Paitsi sitten, jos tulee home kuvioihin. Nyt talossa on hyvin raikas sisäilma ja toivon sen sellaisena pysyvänkin.

Osa lukijoista jo tietää, osa arvaa. Olen siis vihdoin toteuttanut yhden suurimmista haaveista, olen muuttanut pientilalle. Vuokralle, näin aluksi tutustumismielessä. Tilalla sijaitsee iso navetta, jonne lähiaikoina muuttavat kanat ja kanit. Siellä niillä on hyvin tilaa olla. Tuvan ikkunasta avautuu henkeäsalpaava peltomaisema kumpuilevine metsineen. Pakkasaamun auringonnousut ovat olleet jotain sanoinkuvaamatonta. Muistakin ikkunoista näkyy kaunis luonto. Liikenteen pauhu ei tilalle kuulu ja naapureihin ei ole näköyhteyttä. Yhteen naapuriin pääsin tänään tutustumaan, kun töihin mennessä auto ei jaksanutkaan mäkeä ylös ja liukui ojaan. Onneksi lähdin liikkeelle tavallista aikaisemmin, niin en ihan hirveän myöhässä ollut töistä. Olen tehnyt tuttavuutta leivinuuniin, puuhellaan ja -saunaan. Saunan lämmitys oli melko hidasta, joten työpäivän päätteeksi saunaan menoa saa vain haaveilla. Huomenna on vapaapäivä ja aion saunoa sydämeni kyllyydestä. Puuhellalla olen saanut yllättävän help