Palokankaan pientila

Tässä hiljan sain innostuksen alkaa pitkän tauon jälkeen ompelemaan, sillä tarvitsin isolle tyynylle liinan. En ole sinut sähkökäyttöisen Singerini kanssa. Siinä on aina kaikki pielessä ja ompelusta ei tahdo tulla yhtään mitään. Päätin siis kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni vanhaa Singeriä. Pääsin heti opettelemaan langoitusta, puolaamista ja puolan asettamista. Kokeilemalla löysin oikeat tavat ja onneksi tämä vanhempi kone ei mene kokeilemisesta sekaisin, niinkuin sähköinen tuntuu menevän. Innostus vain kasvoi, kun pääsin ompelemaan. Tikkauksesta tuli todella siisti ja ah sitä ihanaa ääntä, mitä ompelukoneesta tuli! Sähkökäyttöinen ompelukoneeni joutaa nyt siis myyntiin, koska siihen en aio kajota enää. Siinä on paljon kivoja kirjontamalleja, mutta ei hätää. Harjoittelu tekee mestarin ja aion jatkossa kirjoa käsin. Homman tekisi kyllä helpommaksi sellainen pingoitinkehys, tai mikä onkaan oikealta nimeltään. Tein myös ensimmäistä kertaa piparitaikinan itse. Seu

Niin talvi yllätti tämänkin talon. Tupa on pysynyt hyvin lämpimänä, kuin myös kanala. Kanalassa on tällä hetkellä lämmikkeenä vain kestopehku, mutta se riittää välillä liiankin hyvin. Katsotaan uudestaan sitten paukkupakkasilla. Vanhempien pelloilta jäi kaura puimatta säiden yllättäessä. Jos jotain hyvää, niin olen kerännyt olkipatjaa varten täytettä. Vielä on kuitenkin puolet keräämättä. Pelloilta saa myös ohikulkijat käydä keräämässä lyhteitä. Kaura on isolta alalta lakoontunut runsaiden sateiden seurauksena. Eipä sitä kiva olisi puidakaan. Pikkukissa Tiu on tilan arjessa mielellään mukana. Nyt kun emo alkoi pentua vieroittaa, on Tiu entistä enemmän ihmisten ja koirien perään.  Veikan valjastin kanapaimeneksi, kun kettu kerran vei yhden kanan. Veikka osaa hienosti pitää etäisyyttä kanoihin, mutta tarpeen tullen myös ohjata niitä haluamiini paikkoihin. Keskenään ei kuitenkaan Veikkaa ja kanoja yksin pihaan jätä, koska Veikka tykkää välillä lähteä tutkim

Eläimet tykkäävät touhuta pihapiirissä sillä aikaa, kun itse olen ulkohommissa. Pipsa yritti kaivaa kiven alta jotakin otusta esiin minun keräillessä tyrnejä. Omenia tuli enemmän, kuin mitä aluksi luulin ja suurin osa ihan syömäkelpoisia, kun huonot kohdat poisti. Mainioita siis esimerkiksi soseeksi. Veikka ja Brutus tykkäävät hurjasti omenista ja syövät niitä nopeammin kuin minä kerään. Niiden kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, sillä omenan siemenet ovat myrkyllisiä. Tässä vain pieni osa yhden puun omenista. Puun omenat eivät ole kovin maukkaita, mutta onneksi sain isotädiltä laatikollisen herkullisia omenia. Niistä kuivaan siisteimmät ja loput syön sellaisenaan tai soseutan. Monta vuotta pölyttymässä ollut villapaidan alku on taas edennyt hiukan. Pääntietä en osaa tehdä, joten saapi nähdä millainen paidasta tulee. Varmaan neulon vain tasaista ja laitan hartioille puiset napit. Mamma-kissa eli Nanna pitää etäisyyttä koiriin. Riihen katolta o

Syksyn myötä on taas aika kaivaa kynttilät ja tuikut esiin ja illan hämärtyessä hiljentyä päivän askareista. Kuppi teetä ja tuoreita sämpylöitä. Muutama kissa ja koira sylissä ja jaloissa nukkumassa. Hyvä kirja tai sukankutimet. Joku kutsuu sitä  hyggeilyksi,  minä elämäksi.  Maalasin tuvan vihreät seinät harmaiksi. Tuvan tunnelma muuttui huomattavasti lähemmäksi menneitä aikoja. Muutama vanha huonekalu odottaa ulkorakennuksessa entisöintiä, sitten pääsevät tupaan oikealle paikalleen.

Olen hieman muuttanut blogin ulkoasua ja samalla osoite muuttui omatupablogi:sta palokankaanpientila:ksi. Jos blogini ei näy enää lukemistossa tai sivullasi on vanha osoite, täytyy se päivittää. Kokonaisuudessaan osoitteen näet ylhäältä osoitepalkista. Olen kovasti pähkäillyt blogin jatkoa, sillä paljosta haluaisin kirjoittaa, mutta kuitenkin tuntuu, että kaikkea sitä ei julkiseen blogiin kannata julkaista. Katsotaan nyt hiljalleen mihin suuntaan blogin kanssa ollaan menossa...

Makuukamari on vielä muutamaa hienosäätöä ja ikkunankarmeja vaille valmis, mutta olen jo siirtänyt huonekaluja sinne, koska täysin valmis huoneesta tulee todennäköisesti vasta ensi vuoden puolella. Remontti laajeni tehdessä, kuten niin tavallista. Ensin oli tarkoitus vain maalata seinät, mutta eno ehdottikin uusia pahveja seiniin ensin... Seinät olivat tapettien alla vihertävän keltaiset. Jos tykkäisin yhtään enempää retrosta, olisi keltainen saanut jäädä, mutta koska minulla ei juuri mitään retroa ennestään ollut, oli tyylinmuutoksen aika. Yläkuvan komero oli epäkäytännöllisen kokoinen. Se oli naulattu isoilla nauloilla seinään, kattoon ja lattiaan. Kaapin purkaminen tietysti jätti myös jälkensä, joten eno päätyi repimään seinien lisäksi myös katon ja lattian pois. Pahvien takaa paljastui kuivat eristeet ja hirttäkin. Harmikseni hirsiä oli vuoltu, joten niitä ei jätetty paljaaksi. Valkoisen pahvivälikaton yläpuolelta löytyi punertava lautakatto ja upe

Olen jo pitkään odottanut syksyn värejä ja tuoksuja ja nyt kun ne vihdoin ovat täällä, olen onneni kukkuloilla. Haravointi ei ole ollenkaan tylsää, varsinkin kun lehdet pääsevät hyötykäyttöön kanalan pehkuun ja kohopenkkeihin. Äsken purkitin ensimmäisen satsin omenasosetta maahan pudonneista omenista. Tyrniä on tullut mukavasti ja se on nyt keruukypsää. Muutamaa poutapäivää toivoisin, jotta olisi mukavempi nostaa perunat ja sipulit (mitä niistä enää kaiken kosteuden jälkeen on jäljellä). Intiaanikesäähän ne lupailivat vielä... Tomaatitkin saavat siis vielä kypsyä kasvihuoneessa. Ensi vuonna aloitan taimikasvatuksen paljon aikaisemmin, enkä arkaile istuttaa tomaattia avomaalle. Ovat kuulema paljon makeampia, kuin kasvihuoneessa kasvatetut.  Talon portailta on hyvä vahtia pihapiiriä. Harmaa sää on saanut minut jonkinlaiseen unitilaan ja olen ollut paljon kalenteria jäljessä. Aloitinkin bullet journalin, jotta saisin motivaatiota terästäytyä ja olla ajantasalla kaikesta.

Osallistuin alkukuussa Maa- ja kotitalousnaisten syysretkelle, jonka järjesti Kulttuuriympäristö näkyväksi KYNÄ-hanke. Vietimme päivän kierrellen linja-autolla Keski-Suomen kulttuurimaisemia ja maatiloja sekä yrityksiä. Retken yhtenä tarkoituksena oli avata silmät näkemään uudella tavalla meidän ympäröivää luontoa. Vaikka viihdyn metsässä ja sille on minulla suuri arvo, avasi retki vielä enemmän arvostamaan ympäristöämme ja opin myös paljon uutta. Maisemat olivat huikaisevia ja oli ihanaa vain istua linja-autossa ja keskittyä maisemien katseluun. Itse ajaessa minun ei auta kovin maisemia alkaa ihastella. Ensimmäinen pysähdys oli Joutsassa  Desing Pylsy ateljeessa (linkki).  Ateljee sijaitsee entisessä kyläkoulussa. Osoituksena suomalaisesta työstä ja osaamisesta Desing Pylsylle on myönnetty Avainlippu-tunnus. Yllä olevasta linkistä pääset tutustumaan Desing Pylsyn mielenkiintoiseen historiaan. Seuraava pysähdys oli Jyväskylässä Ylä-Tihtarin tilalla (linkki).  Tilalla v

Palokankaalla vietettiin elokuussa Avoimia Ovia ja Ravintolapäivää. Koko edeltävän viikon jännitin sateiden kanssa, mutta onneksi juuri sinä päivänä paistoi aurinko. Paikalle tuli mukavasti väkeä ja vetonaulana oli yhteistyössä Valoharjun hevostilan  kanssa talutusratsastusta sympaattisella Pirpana-ponilla. Tarjoiltavista (tai mistään muustakaan) en ehtinyt ottaa kuvia ja muutenkin koko päivä oli todella kiireinen. Opin sinä päivänä kantapään kautta suunnittelemaan aikataulun paremmin. Marraskuun ravintolapäivään en ajatellut osallistua, mutta keväällä mahdollisesti. Siitä lupaan sitten mainita täälläkin, niin voitte tulla vierailulle ;)

Kovin on ollut eilisen jälkeen hiljaista, kun kaksi kissanpentua muutti uuteen kotiin. Kirjava "Tikru" jäi kuitenkin Palokankaalle. Pennut ja emo kävivät maanantaina eläinlääkärissä terveystarkastuksessa ja ottamassa rokotukset. Kissat olivat terveitä ja hyvin uteliaita. Emolle varattiin sterilointiaika. Jännittää päästä avustamaan leikkauksessa. Pennut olivat jokin aika sitten hoksanneet verhotangot. Niiden päällä tasapainoiltiin ja otettiin päiväunia (ainakin yritettiin). En onneksi ole ehtinyt vaihtaa ihania västäräkki-kuosisia verhoja tupaan, sillä pennut ovat terävillä kynsillään kiipeilleet verhoissa. Saa Tikrukin vielä kasvaa ennen kuin uskallan verhoja alkaa vaihtamaan. Tikru ja Nanna-emo ottivat Tahvon ja Tiu'un muuton rauhallisesti. Emo ei ole kadonneita pentujaan huudellut ja Tikru on ollut yhtä vilkas kuin ennenkin. 

Remonttipäivitys tulikin aiemmin, kuin mitä suunnittelin. Ihan siitä syystä, että remontti ei nyt juurikaan etene. Yksin kun tekee lähes nollabudjetilla, saa varautua hitaaseen aikatauluun. No mihinkäs tässä kiirekään on... Tapetin irrottaminen on edistynyt hyvin, kun kaveri vihjasi suihkepullon käytöstä tapetin kostutuksessa. Pesusienellä hommassa olisi mennyt ikuisuus! Vielä on puolitoista seinää tapetilla, koska huoneessa on melko paljon huonekaluja ja nyssäköitä. Makuukammarissa on myös "kiinteä" kaappi, joka pitäisi purkaa. En tykkää kasata pihalle romua (ei sillä, on siellä nytkin risa nojatuoli ja kukkapöytä) ja autossa ei ole vetokoukkua, että saisin roinat kaatopaikalle vietyä. Kaappitilaa on hyvin vähän ja vintille tai aittaan en halua käyttövaatteita ja -tavaroita viedä. Lisäksi tupaan ei auta viedä tavaroita kissanpentujen ja koiranpennun tuhottavaksi.  Muovimaton alle oli pakko kurkistaa. Kuvittelin puulattian olevan räikeän punainen. Eipä ollut.

Kävin eilen Sammalsuolla (minulla on oma suo!) keräämässä mesiangervon kukintoja. Niistä saa herkullista teetä. Suo näytti häkellyttävältä ilta-auringossa. Sinne täytyy tehdä retkiä useammin. Hämärän(kin) aikaan tupa näyttää niin kutsuvalta. Ihan vielä ei ole kunnolla tajunnassani, että se vihdoin on minun. Ja mitä olisi vanha maalaistalo ilman kissoja? 

Tänään vihdoin sain tietokoneelle virtapiuhan, joten sen kunniaksi kuvapläjäys. Vanhoja kuvia jo, mutta vesikielellä näitä on odotettu ja odotetaan. Joku pikkutuholainen on kyllä jo ottanut maistiaisia omenista... Tyrniä, karviaisia ja herukoita on tulossa paljon! Innostuin tekemään spelttileipää. Lisäksi taikinaan laitoin erilaisia siemeniä, kauraa ja hiukan ruisjauhoja. Paras tekemäni leipä. Palokankaalle on muuttanut kissaperhe. Pennut ovat vielä alle kahdeksanviikkoisia, mutta tulevat jo hyvin toimeen kissojen ja koirien kanssa.  Pipsa ja muut eläimet nauttivat Palokankaalla olosta. Entiset asukkaat olivat hyvin kissarakkaita ja se tuntuu vieläkin huokuvan talossa. Kissat ja koirat sulassa sovussa. Veikka yritti naamioitua kissaksi saadakseen olla pöydällä. Onnistui siinä hyvin... Nyt odotellaan satojen kypsymisiä. Mansikoita on jo tullut runsaasti, ei ole kaupasta tarvinnut ostaa. Tupaantuliaislahjaksi saamani amppelitomaatti on antanut myös r