Hirmupaljon on taas tapahtunut kaikenlaista ja välillä on tuntunut, että eniten harmia ja murhetta. Olen joutunut ottamaan itseni kanssa aikalisän, kun uupumus on ottanut niskalenkin arjestani. Työni on rakas, mutta raskas, eläimet ovat sairastelleet, Aino piti lopettaa, kohtuuttomilta tuntuvia tilanteita... On ollut pakko mennä itseeni ja etsiä voimavaroja ja keinoja arjen helpottamiseksi. Tällaisina hetkinä olen huomannut, kuinka tärkeitä eläimet ovat minulle. Joku ehkä ajattelee niiden olevan taakka ja rasite, mutta minulle ne ovat melkein henkireikä. Osaisipa ottaa yhtä rennosti kuin Diana! Kävin siskoni ja Annin, Pipsan sekä Kerin kanssa jäällä rellestämässä. Tuli myös huomattua, ettei Pipsa enää välttele vieraita koiria, vaan menee kaivamaan verta nenästään. Perjantaina kävimmekin ostamassa Pipsalle flexin, niin on mukavampi käydä lenkeillä lyhyen hihnan sijaan. Kotipihassa Pipsa saa nauttia rauhasta ja vapaudesta. Lempipuuhaa on liukua selällään ja pi