Palokankaan pientila

Tässä hiljan sain innostuksen alkaa pitkän tauon jälkeen ompelemaan, sillä tarvitsin isolle tyynylle liinan. En ole sinut sähkökäyttöisen Singerini kanssa. Siinä on aina kaikki pielessä ja ompelusta ei tahdo tulla yhtään mitään. Päätin siis kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni vanhaa Singeriä. Pääsin heti opettelemaan langoitusta, puolaamista ja puolan asettamista. Kokeilemalla löysin oikeat tavat ja onneksi tämä vanhempi kone ei mene kokeilemisesta sekaisin, niinkuin sähköinen tuntuu menevän. Innostus vain kasvoi, kun pääsin ompelemaan. Tikkauksesta tuli todella siisti ja ah sitä ihanaa ääntä, mitä ompelukoneesta tuli! Sähkökäyttöinen ompelukoneeni joutaa nyt siis myyntiin, koska siihen en aio kajota enää. Siinä on paljon kivoja kirjontamalleja, mutta ei hätää. Harjoittelu tekee mestarin ja aion jatkossa kirjoa käsin. Homman tekisi kyllä helpommaksi sellainen pingoitinkehys, tai mikä onkaan oikealta nimeltään. Tein myös ensimmäistä kertaa piparitaikinan itse. Seu

Niin talvi yllätti tämänkin talon. Tupa on pysynyt hyvin lämpimänä, kuin myös kanala. Kanalassa on tällä hetkellä lämmikkeenä vain kestopehku, mutta se riittää välillä liiankin hyvin. Katsotaan uudestaan sitten paukkupakkasilla. Vanhempien pelloilta jäi kaura puimatta säiden yllättäessä. Jos jotain hyvää, niin olen kerännyt olkipatjaa varten täytettä. Vielä on kuitenkin puolet keräämättä. Pelloilta saa myös ohikulkijat käydä keräämässä lyhteitä. Kaura on isolta alalta lakoontunut runsaiden sateiden seurauksena. Eipä sitä kiva olisi puidakaan. Pikkukissa Tiu on tilan arjessa mielellään mukana. Nyt kun emo alkoi pentua vieroittaa, on Tiu entistä enemmän ihmisten ja koirien perään.  Veikan valjastin kanapaimeneksi, kun kettu kerran vei yhden kanan. Veikka osaa hienosti pitää etäisyyttä kanoihin, mutta tarpeen tullen myös ohjata niitä haluamiini paikkoihin. Keskenään ei kuitenkaan Veikkaa ja kanoja yksin pihaan jätä, koska Veikka tykkää välillä lähteä tutkim

Eläimet tykkäävät touhuta pihapiirissä sillä aikaa, kun itse olen ulkohommissa. Pipsa yritti kaivaa kiven alta jotakin otusta esiin minun keräillessä tyrnejä. Omenia tuli enemmän, kuin mitä aluksi luulin ja suurin osa ihan syömäkelpoisia, kun huonot kohdat poisti. Mainioita siis esimerkiksi soseeksi. Veikka ja Brutus tykkäävät hurjasti omenista ja syövät niitä nopeammin kuin minä kerään. Niiden kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, sillä omenan siemenet ovat myrkyllisiä. Tässä vain pieni osa yhden puun omenista. Puun omenat eivät ole kovin maukkaita, mutta onneksi sain isotädiltä laatikollisen herkullisia omenia. Niistä kuivaan siisteimmät ja loput syön sellaisenaan tai soseutan. Monta vuotta pölyttymässä ollut villapaidan alku on taas edennyt hiukan. Pääntietä en osaa tehdä, joten saapi nähdä millainen paidasta tulee. Varmaan neulon vain tasaista ja laitan hartioille puiset napit. Mamma-kissa eli Nanna pitää etäisyyttä koiriin. Riihen katolta o

Syksyn myötä on taas aika kaivaa kynttilät ja tuikut esiin ja illan hämärtyessä hiljentyä päivän askareista. Kuppi teetä ja tuoreita sämpylöitä. Muutama kissa ja koira sylissä ja jaloissa nukkumassa. Hyvä kirja tai sukankutimet. Joku kutsuu sitä  hyggeilyksi,  minä elämäksi.  Maalasin tuvan vihreät seinät harmaiksi. Tuvan tunnelma muuttui huomattavasti lähemmäksi menneitä aikoja. Muutama vanha huonekalu odottaa ulkorakennuksessa entisöintiä, sitten pääsevät tupaan oikealle paikalleen.

Olen hieman muuttanut blogin ulkoasua ja samalla osoite muuttui omatupablogi:sta palokankaanpientila:ksi. Jos blogini ei näy enää lukemistossa tai sivullasi on vanha osoite, täytyy se päivittää. Kokonaisuudessaan osoitteen näet ylhäältä osoitepalkista. Olen kovasti pähkäillyt blogin jatkoa, sillä paljosta haluaisin kirjoittaa, mutta kuitenkin tuntuu, että kaikkea sitä ei julkiseen blogiin kannata julkaista. Katsotaan nyt hiljalleen mihin suuntaan blogin kanssa ollaan menossa...