Siirry pääsisältöön

Sadepäivän löpinöitä


Eläimet tykkäävät touhuta pihapiirissä sillä aikaa, kun itse olen ulkohommissa. Pipsa yritti kaivaa kiven alta jotakin otusta esiin minun keräillessä tyrnejä.



Omenia tuli enemmän, kuin mitä aluksi luulin ja suurin osa ihan syömäkelpoisia, kun huonot kohdat poisti. Mainioita siis esimerkiksi soseeksi.


Veikka ja Brutus tykkäävät hurjasti omenista ja syövät niitä nopeammin kuin minä kerään. Niiden kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, sillä omenan siemenet ovat myrkyllisiä.



Tässä vain pieni osa yhden puun omenista. Puun omenat eivät ole kovin maukkaita, mutta onneksi sain isotädiltä laatikollisen herkullisia omenia. Niistä kuivaan siisteimmät ja loput syön sellaisenaan tai soseutan.


Monta vuotta pölyttymässä ollut villapaidan alku on taas edennyt hiukan. Pääntietä en osaa tehdä, joten saapi nähdä millainen paidasta tulee. Varmaan neulon vain tasaista ja laitan hartioille puiset napit.


Mamma-kissa eli Nanna pitää etäisyyttä koiriin. Riihen katolta on hyvä seurata koirien touhuja.

Odottelen jälleen edes paria poutapäivää, jotta uusien kohopenkkien teko olisi hieman kevyempää. Pian on aika laittaa valkosipulit maahan ja ensi kevättä ajatellen olisi nyt hyvä aika alkaa muotoilla penkkejä. Kovin kauaa ei auta poutia odotella tai saa lopulta huomata homman jääneen kokonaan tekemättä...

Kommentit

  1. Niitä isotädiltä saatuja omenia on täällä sitten sata kiloa lisää.

    VastaaPoista
  2. Mä oon myös huomannut, että voipi olla aika uhkapeliä odotella poutapäiviä. Ainakaan nyt ei järin lupaavalta näytä.

    Sulla on siellä kyllä söötit apulaiset!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen.
Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta.
Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut.

Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirveästi ei o…

Kanojen pito omavaraisuuden näkökulmasta

Joukko omavaraisuusbloggareita päätti kirjoittaa yhdessä kanojen pidosta. Linkkaan muiden blogit alas, niin pääset lukemaan nekin ja saat kenties eri näkökulmia, ideoita ja ajatuksia.
Suhteeni kanoihin omavaraistaloudessa on hieman ristiriitainen. En voi sanoa olevani kananmunien (tai kanojen) suhteen omavarainen, koska ostan kanojen rehun, kalkin, vitamiinit ja kuivikkeet. Lisäksi kanoilla on talvella lämpölamppu. Voi olla, että jos en aikaisemmin kanoja olisi ottanut, en niitä ottaisi nyt ollenkaan. Kananmunat on kuitenkin osa päivittäistä ruokavaliotani ja kanat ovat oikeasti minulle tärkeitä myöskin lemmikkeinä. Unohdun välillä kanojen seuraan pitkiksi ajoiksi... Koska en toistaiseksi kanoista halua luopua, tarkoitukseni on kasvattaa kanoille enemmän ravintoa talvenkin varalle. Kesällä ostorehun tarve vähenee huomattavasti, kun kanat etsivät ravintoa luonnosta. Talven varalle voin kuivata villiyrttejä, marjoja ja kerppuja, mutta ne ei yksinään riitä.

Kun aloin suunnittelemaan kan…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…