Siirry pääsisältöön

Syystyöt saavat väistyä



Niin talvi yllätti tämänkin talon. Tupa on pysynyt hyvin lämpimänä, kuin myös kanala. Kanalassa on tällä hetkellä lämmikkeenä vain kestopehku, mutta se riittää välillä liiankin hyvin. Katsotaan uudestaan sitten paukkupakkasilla.


Vanhempien pelloilta jäi kaura puimatta säiden yllättäessä. Jos jotain hyvää, niin olen kerännyt olkipatjaa varten täytettä. Vielä on kuitenkin puolet keräämättä. Pelloilta saa myös ohikulkijat käydä keräämässä lyhteitä.
Kaura on isolta alalta lakoontunut runsaiden sateiden seurauksena. Eipä sitä kiva olisi puidakaan.



Pikkukissa Tiu on tilan arjessa mielellään mukana. Nyt kun emo alkoi pentua vieroittaa, on Tiu entistä enemmän ihmisten ja koirien perään. 


Veikan valjastin kanapaimeneksi, kun kettu kerran vei yhden kanan. Veikka osaa hienosti pitää etäisyyttä kanoihin, mutta tarpeen tullen myös ohjata niitä haluamiini paikkoihin. Keskenään ei kuitenkaan Veikkaa ja kanoja yksin pihaan jätä, koska Veikka tykkää välillä lähteä tutkimusretkille.


Kanat ja kukot (kaksi kanaa muuttuivat yhdessä yössä kukoiksi) ovat Tiu-kissan tavoin mielellään avustamassa ulkotöissä. Perunan noston yhteydessä nousee pintaan myös kastematoja ja muita hyönteisiä makupaloiksi. Perunatkin olisi kanoille maistunut. 

Vielä jäi suurin osa perunoista nostamatta. Nytkin on maa valkeana. Samoin kohopenkit ja valkosipulin istutus jäivät tekemättä. Seuraava otollinen aika valkosipulin istutukselle on 1.11., joten katsotaan säätä silloin uudestaan.

Seuraava urakka olisi saada kaneille navettaan aitaukset, jotta saisin loputkin kanit tuotua vanhemmilta Palokankaalle. Jos jollain on nyt kanikuume, niin minulla on myytävänä. Asuvat ympäri vuoden ulkona, joten niitä ei tarvitse taloon viedä pölisemään. Aion kuitenkin ensimmäisen kanini Bellan ottaa sisälle, koska se on todella kesy ja tulee koirien ja kissojen kanssa hyvin toimeen. Lisäksi Bellalla alkaa jo ikää olemaan, joten pystyn parhaiten tarkkailemaan sen vointia tuvassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen.
Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta.
Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut.

Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirveästi ei o…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…

Kanojen pito omavaraisuuden näkökulmasta

Joukko omavaraisuusbloggareita päätti kirjoittaa yhdessä kanojen pidosta. Linkkaan muiden blogit alas, niin pääset lukemaan nekin ja saat kenties eri näkökulmia, ideoita ja ajatuksia.
Suhteeni kanoihin omavaraistaloudessa on hieman ristiriitainen. En voi sanoa olevani kananmunien (tai kanojen) suhteen omavarainen, koska ostan kanojen rehun, kalkin, vitamiinit ja kuivikkeet. Lisäksi kanoilla on talvella lämpölamppu. Voi olla, että jos en aikaisemmin kanoja olisi ottanut, en niitä ottaisi nyt ollenkaan. Kananmunat on kuitenkin osa päivittäistä ruokavaliotani ja kanat ovat oikeasti minulle tärkeitä myöskin lemmikkeinä. Unohdun välillä kanojen seuraan pitkiksi ajoiksi... Koska en toistaiseksi kanoista halua luopua, tarkoitukseni on kasvattaa kanoille enemmän ravintoa talvenkin varalle. Kesällä ostorehun tarve vähenee huomattavasti, kun kanat etsivät ravintoa luonnosta. Talven varalle voin kuivata villiyrttejä, marjoja ja kerppuja, mutta ne ei yksinään riitä.

Kun aloin suunnittelemaan kan…