Siirry pääsisältöön

Vanhassa vara parempi


Tässä hiljan sain innostuksen alkaa pitkän tauon jälkeen ompelemaan, sillä tarvitsin isolle tyynylle liinan. En ole sinut sähkökäyttöisen Singerini kanssa. Siinä on aina kaikki pielessä ja ompelusta ei tahdo tulla yhtään mitään. Päätin siis kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni vanhaa Singeriä. Pääsin heti opettelemaan langoitusta, puolaamista ja puolan asettamista. Kokeilemalla löysin oikeat tavat ja onneksi tämä vanhempi kone ei mene kokeilemisesta sekaisin, niinkuin sähköinen tuntuu menevän.

Innostus vain kasvoi, kun pääsin ompelemaan. Tikkauksesta tuli todella siisti ja ah sitä ihanaa ääntä, mitä ompelukoneesta tuli! Sähkökäyttöinen ompelukoneeni joutaa nyt siis myyntiin, koska siihen en aio kajota enää. Siinä on paljon kivoja kirjontamalleja, mutta ei hätää. Harjoittelu tekee mestarin ja aion jatkossa kirjoa käsin. Homman tekisi kyllä helpommaksi sellainen pingoitinkehys, tai mikä onkaan oikealta nimeltään.



Tein myös ensimmäistä kertaa piparitaikinan itse. Seuraavaan erään teen joitain muutoksia/kokeiluja. Laitan kuitenkin alle tämänkertaisen ohjeen:

200 g voita
2 dl sokeria
2 dl tummaa siirappia
1 ½ rkl kanelia
1 rkl neilikkaa
1 rkl kardemummaa
2 tl inkivääriä
2 munaa
noin 10 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta

1. Ota 200g voita hyvissä ajoin huoneenlämpöön. 2. Paloittele hieman pehmennyt voi kulhoon ja lisää sokeri.
3. Kuumenna liedellä siirappi ja mausteet, kunnes seos kiehahtaa.
4. Lisää kuuma siirappiseos voin ja sokerin joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
5. Lisää munat taikinaan hyvin sekoittaen. Hyvin kuumassa taikinassa munat saattavat alkaa kypsyä, joten sekoita ripeästi.
6. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja sekoita taikinaan pienissä erissä.
7. Laita taikina tekeytymään jääkaappiin yön yli. Tässä vaiheessa voi olla hyvä jakaa taikina sen mukaan, paljon aikoo kerralla leipoa. Taikinaa voi myös pakastaa. Itse jaoin taikinan neljään astiaan, jokaisessa noin kaksi pellillistä.
Paista pipareita uunin keskitasolla 200°C ja seuraa paistumista kokoajan, ettet vahingossa polta pipareita, niinkuin allekirjoittanut.



Olen myös ottanut siemeniä talteen. Kuvassa on oman ja isotädin omenapuiden siemeniä, vanhempien luota luumun siemeniä ja punaisen sekä keltaisen paprikan siemeniä. Lisäksi olen hamstrannut tomaateista siemeniä. Luumu- ja omenapuiden kasvattamisessa menee monta vuotta, mutta säästyypähän rahat taimien ostolta.

Kommentit

  1. Pieni toive: mielellään katselisin videota ompelustasi vanhalla Singerillä :)

    VastaaPoista
  2. Moi! Tiesithän, että omenan siemenistä ei tule samanlaista puuta, kuin se josta siemenen sait. Ymmärtääkseni on hyvin epätodennäköistä saada edes syömäkelpoisia omenia siemenestä kasvatetusta puusta. Kannattaa siis aloittaa kasvatus pistokkaista, ellei sinulla ole tilaa ja aikaa kasvatella kymmeniä siemenpuita siinä toivossa että jostain niistä tulisi syötäviä omenia :) Eri asia tietenkin jos haluat vain koristepuita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennyt, kiitos. En taida sitten tuhlata aikaani siemeniin.

      Poista

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen.
Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta.
Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut.

Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirveästi ei o…

Kanojen pito omavaraisuuden näkökulmasta

Joukko omavaraisuusbloggareita päätti kirjoittaa yhdessä kanojen pidosta. Linkkaan muiden blogit alas, niin pääset lukemaan nekin ja saat kenties eri näkökulmia, ideoita ja ajatuksia.
Suhteeni kanoihin omavaraistaloudessa on hieman ristiriitainen. En voi sanoa olevani kananmunien (tai kanojen) suhteen omavarainen, koska ostan kanojen rehun, kalkin, vitamiinit ja kuivikkeet. Lisäksi kanoilla on talvella lämpölamppu. Voi olla, että jos en aikaisemmin kanoja olisi ottanut, en niitä ottaisi nyt ollenkaan. Kananmunat on kuitenkin osa päivittäistä ruokavaliotani ja kanat ovat oikeasti minulle tärkeitä myöskin lemmikkeinä. Unohdun välillä kanojen seuraan pitkiksi ajoiksi... Koska en toistaiseksi kanoista halua luopua, tarkoitukseni on kasvattaa kanoille enemmän ravintoa talvenkin varalle. Kesällä ostorehun tarve vähenee huomattavasti, kun kanat etsivät ravintoa luonnosta. Talven varalle voin kuivata villiyrttejä, marjoja ja kerppuja, mutta ne ei yksinään riitä.

Kun aloin suunnittelemaan kan…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…