Palokankaan pientila

Mammakissa on ollut toipilaana. Jalka oli jossain repeytynyt ja tikkaamisen epäonnistuttua haavaa on hoidettu avohaavana. Mammakissa on ollut suhteellisen helppo hoidettava. Vaikka haava on ollut älyttömän kipeä, ei hoitajaa ole kertaakaan purrut tai raapinut. Nyt haavan kanssa ollaan jo voiton puolella, vaikka aluksi meinasi iskeä epätoivo. Tuvan remontti alkaa olla viittä vaille valmis. Jalkalistat on vielä laittamatta, koska minulla ei ole sirkkeliä ja jiirimittaan listat olivatkin liian leveitä. Uunin edusta kaipaa laattoja, mutta haluan juuri tietynlaiset, joten en pidä kiirettä vaan etsin rauhassa. Sähkömiehelle olisi kanssa töitä, sillä haluaisin eroon loisteputkivalaisimesta. Lisäksi parit johdot ja pistorasiat ovat saaneet kyytiä... Lattia on maalattu sävyttämättömällä Betoluxilla. Pohjatöinä oli maalipesu ja hionta. En ole lopputulokseen täysin tyytyväinen, mutta epäkohdat sai hyvin matoilla piiloon.  Lautalattiasta tuli lopulta valkoinen, vaikka se ei ollut heti

Jos kesä oli kiireinen, ei syksyllä helpota vähääkään. Koulu alkoi elokuussa, nyt syyskuussa oli kolmen viikon työharjoittelu ja verkkokursseja. Kalenteri näyttää mukavan täydeltä seuraavat kaksi vuotta. Perunat nostin eilen ja siirsin samalla maa-artisokat parempaan paikkaan. Hervottoman kokoisia artisokkia kasvaa kanan- ja pupunkakkapehkulla! Perunasato oli pettymys. Yksi rivi oli yhtä perunaa vailla tyhjä. Kesäkuussahan iski halla ja olin myöskin laiska multaamisessa. Palokangas on henkeäsalpaavan kaunis syksyllä. Voisin vain istua talon portailla ja katsella, haistella ja kuunnella. Sateet ja viima ei minua haittaa tippaakaan. Talvi kolkutteli pääkoppaani jo elokuussa, joten veljeni kanssa ryhdyttiin tuumasta toimeen ja purettiin leivinuuni. Ja hyvä, että purettiin. Uuni oli huonossa kunnossa. Purettaessa löytyi piikkilankaa ja lasinsiruja sekä pahvia sieltä täältä. Harmikseni laatta on liian pieni haluamalleni puuliesi-leivinuunille, joten täytyy vielä

Kuivuudesta huolimatta luonto on täynnä syötävää niin ihmisille, kuin eläimillekin. Nyt olisi hyvä hetki kerätä ja kuivata esimerkiksi kanoille maitohorsmaa talveksi. Vaan helle ei oikein innosta rehkimään.  Mansikkamaalta olen kerännyt pari-kolme kertaa viikossa satoa. Vielä pitäisi ostaa joltain mansikkatilalta, jotta olisi tarpeeksi talven varalle. Ensimmäiset mansikkaraparperihillot olen jo kerennyt keittämään ja maistamaankin.  Mangoldia tulee todella hyvin, eikä tuholaisetkaan pahemmin ole sitä vaivannut. Olen jo kerennyt osan sadosta pakastamaan, vaikka varsinainen korjuuaika onkin ensipakkasten kynnyksellä vasta.  Yrtit ovat kasvaneet kiitettävästi ja niitä alan hiljalleen kerätä kuivattavaksi. Saatan myös tehdä yrttiöljykuutioita pakkaseen. Sipulia olen kerännyt sen verran, kuin on varret alkaneet kukkimaan. Pari sipuli jätin maahan vielä jatkamaan kukintaansa uusien istukkaiden toivossa. Sanotaan, että sipuli alkaa runsaasti kukkimaan, jos ne on istutettu

Talvella ajattelin jokseenkin tyytyväisenä, että onpahan kesällä aikaa hoitaa kasvimaata ja touhuta kaikkea muutakin pihapiirissä. Vaan aikalailla oman onnensa nojassa tuo kasvimaa tänä(kin) vuonna on.  Halla ja kuivuus veivät avomaalta tomaatit, paprikat, chilit, kurkut, kurpitsat, pavut ja porkkanat. Onneksi kasvihuoneessa kaikki voivat hyvin ja sisällä on vielä pari paprikan ja tomaatin taimea.  Ja mitä uusintakylvöjä kasvimaalla teinkään, ne kanat ja muut otukset mylläsivät niin, ettei siellä enää juuri mitään lähtenyt kasvamaan.  Kasvimaan lisäksi kesään on kuulunut opiskelua, työharjoittelua, vapaaehtoistyötä, sairaalareissua ja pääsinpä vihdoin käväisemään Juhannuskonferenssissakin.  Heinäkuullekin olen haalinut kaikenlaista puuhaa, joten täytyy hieman ottaa itseä niskasta kiinni, jotta kaikki tulee ajallaan hoidetuksi. Eniten ehkä stressaa Green Care-verkkokurssi, jonka aikataulusta olen pahasti jäljessä. Kanat hoitavat omia töitään pihalla. Olen raivannu

Palokankaan ainoan omenapuun kukinta oli lyhyt ja niukka. Toivottavasti syksyllä saisin aikaiseksi tehdä tulevaan puutarhaan harjuja ja niihin istutettua omena- ja luumupuita. Mansikkamaa olisi uudistamisen edessä, mutta todennäköisesti vain istutan mansikantaimet omenapuiden ja muiden istutusten juurille. Iso työ tulee olemaan mansikkamuovin kaivamisessa maan alta... Kesäkuun ensimmäinen päivä päättyi vihdoin kanojen ulkonapitokielto ja kylläpä kanat olivatkin onnessaan päästessään kuopsuttelemaan maata ja kylpemään kukkapenkkeihin! Edellisessä postauksessa olleet tiput ovat jo kasvaneet hurjasti ja näyttävät aivan miniatyyrikanoilta. Kukkoja olen hiljalleen karsinut pois ja nyt taitaa olla jäljellä kolme kukkotipua ja kaksi kanaa. Tällä hetkellä kolme kanaa hautoo enemmän tai vähemmän tosissaan ja kuvan kanan lisäksi yhdellä on tipu. Hautomakoneesta juuri hetki sitten kuoriutui kaksi tipua, jotka kuivuttuaan kiikutan emon hoiviin. Veikka on kanojen turvana ulkona k

Huomasin, että en ole vielä esitellyt jo tammikuusta Palokankaalla asustanutta ajokoiraa. Olin jo pidemmän aikaa selaillut ajokoiranpentuja, mutta pennun ottaminen ei tuntunut olevan kaiken myllerryksen keskellä järkevää. Sainkin sitten tammikuussa soiton, että olisi kolmevuotias ajokoiranarttu kotia vailla. Kovin kauaa en miettinyt, etenkin kun kuulin koiran olevan oikea sylikoira. Koiran lisäksi Palokankaalla asustaa tipuparvi. Suurin osa tietenkin kukkoja, mutta eipä se haittaa. Niillekin on käyttöä. Haudonta meni hyvin ja tiput olivat yhtä keskenkasvuista lukuunottamatta todella pirteitä ja terveitä. Liekö vaikuttanut se, että olin panostanut kanojen ruokintaan ja vitamiinien saantiin erityisen huolella.  Tiput elivät ensimmäiset viikot kaninhäkissä, kun kenelläkään kanalla ei herännyt hoivaviettiä. Nyt ne kuitenkin jo piipittävät isojen kanojen ja kukkojen joukossa ja tulevat toimeen todella hyvin. Yksi kanoista välillä erehtyy luulemaan itseään emoksi ja kujertaa t

Talvella harmittelin sitä, etten ollut viime vuonna kerännyt tarpeeksi villiyrttejä talteen, vaan lyhytpä oli harmitus kun yhtäkkiä kevät tuli villiyrtteineen. Olenkin nyt päivittäin kerännyt ainekset salaatteihin, munakkaisiin, leivän päälle ja smoothieen. Aamulla huussireissun yhteydessä ei kauaa vie aikaa piipahtaa hakemaan kanalasta tuoreita munia ja puutarhasta ruohosipulia, vuohenputkea, siankärsämöä ja poimulehteä. Ulkoa kerätys villiyrtit on hyvä huuhtaista siitepölyn ja ötököiden varalta. Yllä olevaan kuvaan on pujahtanut myös ruukkupersilja vasempaan yläkulmaan. Kuvassa on myös edellä mainittujen lisäksi voikukkaa. Poimulehti on helppo tunnistaa. Naistenlääkkeenäkin tunnettua poimulehteä kasvaa Palokankaalla runsaasti. Kuolleen pensaan juurella on valtavasti vuohenputkea. Vuohenputken tunnistaa muista putkista mm. kourumaisesta varresta ja porkkanaisesta tuoksusta. Tuoksu tulee esiin parhaiten hieman kasvia musertamalla/katkaisemalla. Kuu

Hieman yllättäen on alkanut arki muuttua kiireisemmäksi ja monen monta projektia on meneillään. Aloitin huhtikuussa opiskelut, pidin kaverin kanssa permakulttuuriluennon, suunnittelen kotikanalakurssia ja tietysti ulkohommat ja kylvöt ovat ajankohtaisia jo. Kesäksi on työharjoittelua, Green Care-opintoja, leiriä, tapahtumia, kursseja...  Vaan enpä tiedä olenko koskaan ollut näin onnellinen siitä, että on monta rautaa tulessa ja vihdoin se ei tunnu taakalta.  Muurari kävi tänään tekemässä kustannusarviota, kun leivinuuni puretaan ja tilalle tulee puuliesi. Vaan enpä jää ilman leivinuuniakaan, sillä sellainen tulee puulieden alle! Eläinlauma on saanut reilusti lisäystä, mutta ne esittelen teille myöhemmin. Blogi on päivittäin mielessä ja ei, en aio lopettaa kirjoittamista. Eläinkuulumisten lisäksi kirjoitan lähiaikoina mm. villiyrteistä, joiden sesonki on alkanut vauhdilla. Blogin ulkoasuakin täytyy päivittää kesäisemmäksi jajajajaja... Pysykäähän siis kuulolla!

Blogi on ollut nyt pidemmän aikaa hiljaisena. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut, enimmäkseen ei niin hyvää. Kaikelle on tarkoituksensa ja ainakin osaan nauttia ja iloita pienistä asioista, vaikka niitä ei kovin usein tunnu vastaan tulevankaan. Mistähän aloittaisin? Viime kesänä toinen polvi meni muutamaan otteeseen sijoiltaan ja se onkin siitä asti vaivannut enemmän, kuin koskaan. Kesällä myös taitoin selkäni, jonka seurauksena sain pari pullistumaa ja rustoa repesi. Samalla löytyi rappeumaa selkärangasta. Skolioosi minulla jo olikin kiusana. Jäin sairaslomalle ja kuvittelin olevani työkunnossa muutamassa viikossa. Synkkä pilvi lipui mieleeni, kun aloin tajuamaan, etten kuntoutunutkaan odotetulla tavalla. Lähihoitajan töihin en voi enää palata. Tuntui kuin olisin pudonnut tyhjän päälle, koska en vieläkään kahdeksan kuukauden päästä tiedä mitä muuta olisin, kuin lähihoitaja. Tämän lisäksi muut henkilökohtaiset murheet elämässäni eivät ole tehneet oloani lainkaan helpommaksi. Onne