Siirry pääsisältöön

Mitäs tänne kuuluukaan?

Blogi on ollut nyt pidemmän aikaa hiljaisena. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut, enimmäkseen ei niin hyvää. Kaikelle on tarkoituksensa ja ainakin osaan nauttia ja iloita pienistä asioista, vaikka niitä ei kovin usein tunnu vastaan tulevankaan.

Mistähän aloittaisin? Viime kesänä toinen polvi meni muutamaan otteeseen sijoiltaan ja se onkin siitä asti vaivannut enemmän, kuin koskaan. Kesällä myös taitoin selkäni, jonka seurauksena sain pari pullistumaa ja rustoa repesi. Samalla löytyi rappeumaa selkärangasta. Skolioosi minulla jo olikin kiusana. Jäin sairaslomalle ja kuvittelin olevani työkunnossa muutamassa viikossa. Synkkä pilvi lipui mieleeni, kun aloin tajuamaan, etten kuntoutunutkaan odotetulla tavalla. Lähihoitajan töihin en voi enää palata. Tuntui kuin olisin pudonnut tyhjän päälle, koska en vieläkään kahdeksan kuukauden päästä tiedä mitä muuta olisin, kuin lähihoitaja. Tämän lisäksi muut henkilökohtaiset murheet elämässäni eivät ole tehneet oloani lainkaan helpommaksi. Onneksi on perhe, ystävät, naapurit, lemmikit ja oma punainen tupa.

Muutenkin on ollut vastoinkäymisiä. Brutus piti lopettaa joulukuussa ja se oli yllättävän vaikeaa. Lisäksi Veikka pääsi poissaollessani kissan avustamana keittiöön ja ahmaisi myslit kitusiinsa. Myslin muutamasta hassusta rusinasta Veikka sai myrkytyksen eikä ole vieläkään täysin toipunut. Aika näyttää jättikö pysyvät vauriot.

Syystöistä ei tullut yhtään mitään ja esimerkiksi kohopenkit jäi tekemättä ja taimien istutusastiat jäivät lumen alle. Ja ne perunat...

Leivinuuni sai purkutuomion sopivasti keskellä talvea. Kun on navetat, pihat ja liiterit täynnä polttopuita, ei yhtään tee mieli lämmittää sähköllä. Siksi olen sinnitellyt pönttöuunin avulla (ja oikein hyvin olen toki pärjännytkin). Kylpyhuoneessa on sähköpatteri ja kovimmilla pakkasilla myös tuvassa. Kummasti sitä ihminen kuitenkin tottuu +10 asteessa elelemään ja kammarissa toki öisin on lämimämpääkin, kun ovi on kiinni. Tänään tuntui hyvin lämpimältä, kun 25 pakkasasteen sijaan olikin nipin napin kymmenen ja sisällä tuvassa +15. Vaan kyllä olen onnessani, jos saan tupaan uuden tulisijan. Ja jos jotain hyvää pitää keksiä, niin saanpahan nyt puulieden. Leivinuuni siis puretaan ja tilalle tulee joko pelkkä puuliesi paistouunilla tai esim. Tiilerin Hemmo, joka on puuliesi-mallinen ja paistouunin tilalla on leivinuuni. Vaan mistähän sitä repisi sellaiset rahat... Täytyy varmaan pistää rompetoria pystyyn.

Vaan ei elämä ole pelkkää synkistelyä. Aurinko paistaa risukasaankin ja lisääntynyt aurinko, kirpakka pakkanen ja moni muu asia saa mielenkin aurinkoiseksi.

Kommentit

  1. Kurja kuulla kaikista vastoinkäymisistä ja haasteista. Toivottavasti kevät tuo uudet tuulet tullessaan <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yhteispostaussarja: kasvimaa ja maanparannus

Tänä vuonna kasvimaani tulee olemaan suurempi ja toisenlainen kuin aikaisempina vuosina. Viime vuoden sato alkaa olla syötynä, joten tänä vuonna satomäärää on tarkoitus kasvattaa runsaasti. Lisäkseni tässä huushollissa syövät kissat, koirat, kanat ja kanit, joten paljon saakin satoa kerätä ja säilöä.
Jotta saisin maksimaalisen sadon, tulee viljelyalaa reilusti lisää ja otan muutaman uuden jutun testiin. Aloitin maaliskuussa bokashoinnin ja ensimmäinen multatehdas on juuri valmistunut ja toinen tekeytymässä. Bokashimulta on todella ravinteikasta ja siinä on enemmän hyödyllisiä mikrobeja tallella verrattuna perinteiseen lämpökompostimultaan. Bokashista minun on tarkoitus tehdä myöhemmin vielä postaus, kunhan olen kokenut multatehdasvaiheenkin. Bokashin lisäksi maanparannukseen käytän pupulan ja kanalan pehkua, lehtiä, risuja, isompaa puuta, ruohikkoa, apilaa, nokkosta...
Tarkoitukseni on kyhätä piha täyteen (noh, ei nyt heti tänä vuonna ihan täyteen) kasvulavoja. Ne on jo ergonomiankin…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen.
Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta.
Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut.

Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirveästi ei o…