Palokankaan pientila

Huomasin, että en ole vielä esitellyt jo tammikuusta Palokankaalla asustanutta ajokoiraa. Olin jo pidemmän aikaa selaillut ajokoiranpentuja, mutta pennun ottaminen ei tuntunut olevan kaiken myllerryksen keskellä järkevää. Sainkin sitten tammikuussa soiton, että olisi kolmevuotias ajokoiranarttu kotia vailla. Kovin kauaa en miettinyt, etenkin kun kuulin koiran olevan oikea sylikoira. Koiran lisäksi Palokankaalla asustaa tipuparvi. Suurin osa tietenkin kukkoja, mutta eipä se haittaa. Niillekin on käyttöä. Haudonta meni hyvin ja tiput olivat yhtä keskenkasvuista lukuunottamatta todella pirteitä ja terveitä. Liekö vaikuttanut se, että olin panostanut kanojen ruokintaan ja vitamiinien saantiin erityisen huolella.  Tiput elivät ensimmäiset viikot kaninhäkissä, kun kenelläkään kanalla ei herännyt hoivaviettiä. Nyt ne kuitenkin jo piipittävät isojen kanojen ja kukkojen joukossa ja tulevat toimeen todella hyvin. Yksi kanoista välillä erehtyy luulemaan itseään emoksi ja kujertaa t

Talvella harmittelin sitä, etten ollut viime vuonna kerännyt tarpeeksi villiyrttejä talteen, vaan lyhytpä oli harmitus kun yhtäkkiä kevät tuli villiyrtteineen. Olenkin nyt päivittäin kerännyt ainekset salaatteihin, munakkaisiin, leivän päälle ja smoothieen. Aamulla huussireissun yhteydessä ei kauaa vie aikaa piipahtaa hakemaan kanalasta tuoreita munia ja puutarhasta ruohosipulia, vuohenputkea, siankärsämöä ja poimulehteä. Ulkoa kerätys villiyrtit on hyvä huuhtaista siitepölyn ja ötököiden varalta. Yllä olevaan kuvaan on pujahtanut myös ruukkupersilja vasempaan yläkulmaan. Kuvassa on myös edellä mainittujen lisäksi voikukkaa. Poimulehti on helppo tunnistaa. Naistenlääkkeenäkin tunnettua poimulehteä kasvaa Palokankaalla runsaasti. Kuolleen pensaan juurella on valtavasti vuohenputkea. Vuohenputken tunnistaa muista putkista mm. kourumaisesta varresta ja porkkanaisesta tuoksusta. Tuoksu tulee esiin parhaiten hieman kasvia musertamalla/katkaisemalla. Kuu

Hieman yllättäen on alkanut arki muuttua kiireisemmäksi ja monen monta projektia on meneillään. Aloitin huhtikuussa opiskelut, pidin kaverin kanssa permakulttuuriluennon, suunnittelen kotikanalakurssia ja tietysti ulkohommat ja kylvöt ovat ajankohtaisia jo. Kesäksi on työharjoittelua, Green Care-opintoja, leiriä, tapahtumia, kursseja...  Vaan enpä tiedä olenko koskaan ollut näin onnellinen siitä, että on monta rautaa tulessa ja vihdoin se ei tunnu taakalta.  Muurari kävi tänään tekemässä kustannusarviota, kun leivinuuni puretaan ja tilalle tulee puuliesi. Vaan enpä jää ilman leivinuuniakaan, sillä sellainen tulee puulieden alle! Eläinlauma on saanut reilusti lisäystä, mutta ne esittelen teille myöhemmin. Blogi on päivittäin mielessä ja ei, en aio lopettaa kirjoittamista. Eläinkuulumisten lisäksi kirjoitan lähiaikoina mm. villiyrteistä, joiden sesonki on alkanut vauhdilla. Blogin ulkoasuakin täytyy päivittää kesäisemmäksi jajajajaja... Pysykäähän siis kuulolla!