Palokankaan pientila

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen. Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta. Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut. Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirve

Aika tahtoo mennä niin nopeasti, että sitä jossain vaiheessa havahtuu unesta todellisuuteen ja huomaa kasvukauden olevan täydessä loistossaan ja ruokaa piha ja metsä täynnä. Kaupassakaan ei enää tarvitsisi käydä. Muistelen viime kesänä päättäneeni, etten seuraavalle kesälle ota niin paljoa kodin ulkopuolisia hommia, mutta kuinkas kävikään? Koulua on reilut kymmenen osaamispistettä tehtävänä, osaamisenhankintaa, pari leiriä (joista toinen jo ohi), kurssia, lisäksi muita hommia. Siinä ohessa pitäisi kerätä ja säilöä villiyrttejä, hoitaa kasvimaata ja tehdä kylvöjä, touhuta eläinten kanssa... No eipä käy aika pitkäksi. Jonkinlainen työlista täytyisi tehdä, jotta tekisin oikeat hommat oikeaan aikaan.  Tiu osaa ottaa rennosti Kasvimaa on edelleen aitaamatta ja se vähän ärsyttää. Kanat ovat aika hyvin malttaneet pysyä sieltä poissa ja hyvä niin, koska siellä on myös viiden 4H Kesäkerholaisen oma kasvimaapalsta ja harmittaisi kovasti, jos ne myllääntyisi. Toivon todella, että sa

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo. Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä. Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle.  Pihan ja kasvimaan aitaam

Tänä vuonna kasvimaani tulee olemaan suurempi ja toisenlainen kuin aikaisempina vuosina. Viime vuoden sato alkaa olla syötynä, joten tänä vuonna satomäärää on tarkoitus kasvattaa runsaasti. Lisäkseni tässä huushollissa syövät kissat, koirat, kanat ja kanit, joten paljon saakin satoa kerätä ja säilöä. Jotta saisin maksimaalisen sadon, tulee viljelyalaa reilusti lisää ja otan muutaman uuden jutun testiin. Aloitin maaliskuussa bokashoinnin ja ensimmäinen multatehdas on juuri valmistunut ja toinen tekeytymässä. Bokashimulta on todella ravinteikasta ja siinä on enemmän hyödyllisiä mikrobeja tallella verrattuna perinteiseen lämpökompostimultaan. Bokashista minun on tarkoitus tehdä myöhemmin vielä postaus, kunhan olen kokenut multatehdasvaiheenkin. Bokashin lisäksi maanparannukseen käytän pupulan ja kanalan pehkua, lehtiä, risuja, isompaa puuta, ruohikkoa, apilaa, nokkosta... Tarkoitukseni on kyhätä piha täyteen (noh, ei nyt heti tänä vuonna ihan täyteen) kasvulavoja. Ne on j

Joukko omavaraisuusbloggareita päätti kirjoittaa yhdessä kanojen pidosta. Linkkaan muiden blogit alas, niin pääset lukemaan nekin ja saat kenties eri näkökulmia, ideoita ja ajatuksia. Suhteeni kanoihin omavaraistaloudessa on hieman ristiriitainen. En voi sanoa olevani kananmunien (tai kanojen) suhteen omavarainen, koska ostan kanojen rehun, kalkin, vitamiinit ja kuivikkeet. Lisäksi kanoilla on talvella lämpölamppu. Voi olla, että jos en aikaisemmin kanoja olisi ottanut, en niitä ottaisi nyt ollenkaan. Kananmunat on kuitenkin osa päivittäistä ruokavaliotani ja kanat ovat oikeasti minulle tärkeitä myöskin lemmikkeinä. Unohdun välillä kanojen seuraan pitkiksi ajoiksi... Koska en toistaiseksi kanoista halua luopua, tarkoitukseni on kasvattaa kanoille enemmän ravintoa talvenkin varalle. Kesällä ostorehun tarve vähenee huomattavasti, kun kanat etsivät ravintoa luonnosta. Talven varalle voin kuivata villiyrttejä, marjoja ja kerppuja, mutta ne ei yksinään riitä. Kun aloin suun

On jälleen joka kuun ensimmäisen maanantain yhteispostauksen aika.  Minulta jäi maaliskuun yhteispostaus tekemättä motivaationpuutteen vuoksi. Nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja aloitin tämän tekstin kirjoittamisen hyvissäajoin. Tällä kerralla kerron vähän  suunnitelmien etenemisestä (linkki suunnitelmiin)  ja kirja-/ohjelma-/YouTube-suosituksistani. Aika huonosti listasin tulevan kauden suunnitelmiani ja lumen ollessa vielä paksusti maassa, monien suunnitelmien toteutuminen odottaa vielä. Siemeniä olen kuitenkin kylvänyt jo jonkin aikaa sisällä.  Tomaatit ovat jo pienellä taimella ja ensimmäinen koulinta on tehty. Laskeskelin, että minulla on tällä hetkellä yli 80 taimea. Lisäksi tein joillekin vanhoille siemenille idätystestejä. Ainakin salaatti itää vielä hyvin, vaikka siemenet ovat monta vuotta vanhoja.  Kasvihuoneeseen olen jo kylvänyt salaatin siemeniä, jospa ne siellä itäisivät keleistä huolimatta. Minun oli tarkoitus syksyllä purkaa tuo pikkuruinen kasvihuone, sillä

Avaan tässä tekstissä permakulttuuria käsitteenä ja sen periaatteita. Permakulttuurin perusperiaatteita:  * Työskennellään yhdessä luonnon kanssa, eikä sitä vastaan * Työskennellään ihmisten ja ilmiöiden luonteen kanssa, ei niitä vastaan * Huomioidaan kasvien ja eläinten kaikki toiminnot sen sijaan, että niitä pidettäisiin vain yhden tuotteen tai muun hyödyn lähteenä (esimerkkikuva kanasta alempana) * Muistetaan, että ongelmat sisältävät myös ratkaisun siemenen Permakulttuurin päämääränä on luoda ekologisesti kestäviä ja taloudellisesti toimivia elinympäristöjä ihmisille luonnon muotokieltä tarkkailemalla ja mukailemalla. Samalla rakennetaan kestävää kulttuuria. Permakulttuuri sopii todella hyvin omavaraisuuteen, sillä se ei tarvitse suuria investointeja ja materiaalit löytyvät lähes kaikki luonnosta (kottikärryt ja talikko on myös tarpeellisia). Permakulttuurin etiikka ja suunnitteluperiaatteet on kuvattu yllä havainnollistamaan koko asiaa. Ava

Minulta on useasti pyydetty, että kirjoittaisin permakulttuurista ja kuinka toteutan sitä omalla tilallani. Minun on pitänyt kirjoittaa aiheesta jo kolme vuotta ja nyt vihdoin sain aloitettua.  Aihe on hyvin laaja, joten teen tästä postaussarjan, jota kirjoitan pitkin vuotta. Tulen sarjan aikana avaamaan permakulttuuri-käsitettä ja sen toimintatapoja. Näytän, kuinka sen avulla voi suunnitella ja toteuttaa hyötypuutarhan ilman keinotekoisia lannotteita ja torjunta-aineita, sekä ilman isoja työkoneita ja suuria investointeja. Olen itse käynyt permakulttuurin peruskurssin muutama vuosi sitten  Elontilalla (https://www.elontila.fi/).  Huomasin, että sama kurssi on tulossa toukokuussa ja se pidetään tällä kertaa Kolilla. Voin lämmöllä suositella kurssia!  Viime vuonna pidin ystäväni kanssa Permakulttuuri puutarhassa-luennon Kangasniemellä ja tarkoitus oli pitää käytännön työpajoja tilallani, mutta se jäi kiireiden takia. Jospa tänä kesänä... Sarjan ensimmäinen osa ilm

  Omavaraisbloggareiden keskuudessa kiertää haaste, jonka ideana on kertoa kymmenen faktaa itsestä ja puutarhasta. 1. Ensimmäiset puutarhamuistoni Ensimmäiset puutarhamuistoni taitavat olla Kumpulan koulukasvitarhalta, jossa sisarusteni kanssa käytiin parina kesänä hoitamassa omaa palstaa. Yhtään en muista tuliko satoa ja välillä sinne lähdettiin pitkin hampain. Toiminta oli hyvin ohjattua, kun itse olisin halunnut toimia itsenäisesti ja päättää itse mitä kylvän ja miten (vaikka en silloin pikkutyttönä kasvimaan hoidosta mitään tiennytkään).  Toinen muisto on sitten täältä Kangasniemeltä mummoni kasvimaalta. Mummo laittoi minut mm. kitkemään porkkanoita, mutta enhän minä tiennyt mitkä on porkkanoita ja mitkä rikkaruohoja. Niinpä nypin taimen sieltä ja toisen täältä. Kerran mummo laittoi minut multaamaan perunoita. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä se tarkoittaa, joten sormillani vain kaivelin perunan juuria möyhien multaa sen sijaan, että olisin kuokkinut lisää multaa

Tänään käynnistyi tälle vuodelle yhteispostaussarja. Laitan tämän postauksen loppuun linkit muihin aihetta käsitteleviin blogeihin. Yhteispostaussarja on hyvä tapa saada eri näkökulmia ja kokemuksia vähällä vaivalla ja itselle rutiinia blogin päivittämiseen.  Sarjan ensimmäisen osan aiheena on talven kuulumiset ja tulevan kauden suunnitelmat. Normaalisti tähän aikaan vuodesta minulla olisi jo tarkka suunnitelma ja visio tulevasta vuodesta, mutta tällä hetkellä pää lyö tyhjää. Visio tilani kehittämisestä on kutakuinkin sama, kuin aiempinakin vuosina. Tänä vuonna kuitenkin toivoisin saavani enemmän asioita aikaan.  Pihapiiriä ympäröi tupa, navetta ja aitta. Pihalle mietin kasvilavoja hyödyntääkseni "joutomaan". Kasvilavat on myös helppo suojata kanoilta, jotka tykkäävät kylpeä niissä. Haaveilen pihasaunasta ja olen miettinyt tämän tönön entisöintiä. Se on alunperin sauna ollutkin, mutta edelliset asukkaat muuttivat sen verstaaksi. Sillekin olisi käyttöä, mut

Kanat julistivat kevään alkaneeksi ryhtymällä hautomispuuhiin. Jos hyvin käy, voi muutaman viikon kuluttua kanalassa piipittää viisitoista pientä untuvapalloa. Oli pakko puuttua peliin, kun kahdella kanalla oli mahtipontiset aikeet. Ensimmäisenä lätsähtäneen kanan alta ja vierestä kaivoin parisenkymmentä munaa ja toisen alta yksitoista samalla kun eukot nokkivat käsiäni minkä kerkesivät. Se on toki hyvä merkki, että ovat ärhäköitä. Todennäköisemmin myös hoitavat hommansa loppuun ja suojelevat jälkikasvuansa. Aapeli-myrskyllä ja sähkökatkoilla ei pahemmin ollut vaikutusta meidän arkeen. Vettä oli tallessa ja kaivolta olisi saanut lisää. Puuliesi ja pönttöuuni pitivät tuvan lämpimänä ja kanalassa pöhötti pehku.  Kanat olivat tosin hieman hämmentyneitä aikaisemmin tulleesta pimeydestä.  Loma muuten on mennytkin aika pitkälti sairastellessa. Astma on tehnyt olon entistä tukalammaksi etenkin öisin. Ääni alkaa olla hiljalleen takaisin ja jospa se yskäkin pian helpottaisi tajutto