Palokankaan pientila

Avaan tässä tekstissä permakulttuuria käsitteenä ja sen periaatteita. Permakulttuurin perusperiaatteita:  * Työskennellään yhdessä luonnon kanssa, eikä sitä vastaan * Työskennellään ihmisten ja ilmiöiden luonteen kanssa, ei niitä vastaan * Huomioidaan kasvien ja eläinten kaikki toiminnot sen sijaan, että niitä pidettäisiin vain yhden tuotteen tai muun hyödyn lähteenä (esimerkkikuva kanasta alempana) * Muistetaan, että ongelmat sisältävät myös ratkaisun siemenen Permakulttuurin päämääränä on luoda ekologisesti kestäviä ja taloudellisesti toimivia elinympäristöjä ihmisille luonnon muotokieltä tarkkailemalla ja mukailemalla. Samalla rakennetaan kestävää kulttuuria. Permakulttuuri sopii todella hyvin omavaraisuuteen, sillä se ei tarvitse suuria investointeja ja materiaalit löytyvät lähes kaikki luonnosta (kottikärryt ja talikko on myös tarpeellisia). Permakulttuurin etiikka ja suunnitteluperiaatteet on kuvattu yllä havainnollistamaan koko asiaa. Ava

Minulta on useasti pyydetty, että kirjoittaisin permakulttuurista ja kuinka toteutan sitä omalla tilallani. Minun on pitänyt kirjoittaa aiheesta jo kolme vuotta ja nyt vihdoin sain aloitettua.  Aihe on hyvin laaja, joten teen tästä postaussarjan, jota kirjoitan pitkin vuotta. Tulen sarjan aikana avaamaan permakulttuuri-käsitettä ja sen toimintatapoja. Näytän, kuinka sen avulla voi suunnitella ja toteuttaa hyötypuutarhan ilman keinotekoisia lannotteita ja torjunta-aineita, sekä ilman isoja työkoneita ja suuria investointeja. Olen itse käynyt permakulttuurin peruskurssin muutama vuosi sitten  Elontilalla (https://www.elontila.fi/).  Huomasin, että sama kurssi on tulossa toukokuussa ja se pidetään tällä kertaa Kolilla. Voin lämmöllä suositella kurssia!  Viime vuonna pidin ystäväni kanssa Permakulttuuri puutarhassa-luennon Kangasniemellä ja tarkoitus oli pitää käytännön työpajoja tilallani, mutta se jäi kiireiden takia. Jospa tänä kesänä... Sarjan ensimmäinen osa ilm

  Omavaraisbloggareiden keskuudessa kiertää haaste, jonka ideana on kertoa kymmenen faktaa itsestä ja puutarhasta. 1. Ensimmäiset puutarhamuistoni Ensimmäiset puutarhamuistoni taitavat olla Kumpulan koulukasvitarhalta, jossa sisarusteni kanssa käytiin parina kesänä hoitamassa omaa palstaa. Yhtään en muista tuliko satoa ja välillä sinne lähdettiin pitkin hampain. Toiminta oli hyvin ohjattua, kun itse olisin halunnut toimia itsenäisesti ja päättää itse mitä kylvän ja miten (vaikka en silloin pikkutyttönä kasvimaan hoidosta mitään tiennytkään).  Toinen muisto on sitten täältä Kangasniemeltä mummoni kasvimaalta. Mummo laittoi minut mm. kitkemään porkkanoita, mutta enhän minä tiennyt mitkä on porkkanoita ja mitkä rikkaruohoja. Niinpä nypin taimen sieltä ja toisen täältä. Kerran mummo laittoi minut multaamaan perunoita. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä se tarkoittaa, joten sormillani vain kaivelin perunan juuria möyhien multaa sen sijaan, että olisin kuokkinut lisää multaa