Siirry pääsisältöön

10 faktaa, minä ja puutarha

 Omavaraisbloggareiden keskuudessa kiertää haaste, jonka ideana on kertoa kymmenen faktaa itsestä ja puutarhasta.

1. Ensimmäiset puutarhamuistoni

Ensimmäiset puutarhamuistoni taitavat olla Kumpulan koulukasvitarhalta, jossa sisarusteni kanssa käytiin parina kesänä hoitamassa omaa palstaa. Yhtään en muista tuliko satoa ja välillä sinne lähdettiin pitkin hampain. Toiminta oli hyvin ohjattua, kun itse olisin halunnut toimia itsenäisesti ja päättää itse mitä kylvän ja miten (vaikka en silloin pikkutyttönä kasvimaan hoidosta mitään tiennytkään). 

Toinen muisto on sitten täältä Kangasniemeltä mummoni kasvimaalta. Mummo laittoi minut mm. kitkemään porkkanoita, mutta enhän minä tiennyt mitkä on porkkanoita ja mitkä rikkaruohoja. Niinpä nypin taimen sieltä ja toisen täältä. Kerran mummo laittoi minut multaamaan perunoita. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä se tarkoittaa, joten sormillani vain kaivelin perunan juuria möyhien multaa sen sijaan, että olisin kuokkinut lisää multaa kasveille. Mummo ei tarkistanut työnjälkiä, mutta taisi saada tehdä hommat itse myöhemmin.

Muistan myös, kuinka Helsingissä Ruoholahdessa asuessani kyhäsin pinnasängystä istutuspöydän parvekkeelle ja kylvin kaiken maailman siemeniä. Papuja taisi lopulta tulla muutama, mutta sitäkin enemmän joitain toukkia, jotka lopulta löysivät tiensä olohuoneeseenkin. 


2. Vahvuuteni puutarhurina

Hmm... Ensimmäisenä tulee mieleen luontoystävällisyys. Kierrän kaukaa keinotekoiset lannoitteet ja torjunta-aineet. Jätän myös osan sadosta hyönteisille ja eläimille. Tulen toimeen kirvojen ja muiden "tuholaisten" kanssa, sillä ruokaa kyllä riittää meille kaikille. 
Lisäksi mm. muovi ei mielestäni kuulu puutarhaan. Hallaharsoja olen käyttänyt ja varmaan tänäkin vuonna käytän, mutta nekin tahtoo hapertua ja hajota miljooniksi palasiksi ympäri puutarhaa. 

Kirvat tulivat viime kesänä todella myöhään ja niistä ei ehtinyt olla mitään haittaa.


3. Haasteeni puutarhurina

Yksi iso haaste minulla on oma kroppani. Viime kesänä pystyin särkylääkkeiden voimin touhuamaan kasvimaalla noin tunnin päivässä, jonka jälkeen saatoin olla kaksi päivää todella kipeänä. Toivon, että kroppani olisi tänä kesänä paremmassa kunnossa ja olenkin nyt panostanut siihen liikunnan ja kalevalaisen jäsenkorjauksen avulla. 

Toinen haasteeni on laiskuus nimikoida kylvöjäni. Joka vuosi saan arvailla mitä olen mihinkin kylvänyt. Nytkin ensimmäisiä tomaatteja kylväessäni jätin ne nimikoimatta. Yritä nyt siinä sitten arpoa mitkä on pensastomaatin taimia ja mitkä amppelitomaatin. Noh, äkkiä tein korjaavan liikkeen ja tein uusia kylvöjä, jotka olen nyt nimikoinut.

Kanat ovat osa puutarhaani, mutta aiheuttavat lisätyötä, kun tahtovat niin innoissaan osallistua puutarhan hoitoon. Tänä keväänä on otettava itseäni niskasta ja kyhättävä kunnon aitaus kasvimaan ympärille.

4. Unelmieni puutarha

Minun unelmieni puutarha olisi täynnä hyötykasveja, piilopaikkoja, kauneutta, puhtautta... Käytännössä permakulttuurin mukainen puutarha, jossa hyödyntäisin kerroksellisuutta, kumppanuuskasveja, mikroilmastoja... Kaikki kasvit olisivat syötäviä tai muuten hyödynnettävissä. Pelkistä silmänilon virkaa toimittavista kasveista en perusta. Jospa saisin aikaiseksi tehdä postauksen, jossa on kuvitusten kera puutarhasuunnitelmiani ja tämän hetken tilannetta. 


5. Puutarhakirja pöydälläni

Minulla ei kovin monia puutarhakirjoja ole, mutta ehkä eniten olen selannut Omasta maasta-kirjaa. Lisäksi Biodynaaminen puutarha ja John Seymourin omavaraisuudesta kertova kirja ovat olleet mielenkiintoisia. Muuten olen kyllä aika laiska lukemaan puutarhakirjoja, koska niiden ulkoasu ja taitto eivät yleensä miellytä minua. Minulla onkin haaveissa joskus julkaista oma puutarha-/omavaraisaiheinen kirja. Alan sitä jo tänä keväänä työstämään, mutta minulla ei ole vielä mitään hajua kustantajasta tai muistakaan julkaisukuvioista. Haluan kuitenkin tehdä kirjaa rauhassa ja faktojen kera, joten se tullee olemaan useamman vuoden projekti.


6. Kukat, jotka löytyvät aina puutarhastani

Minulla ei ole puutarhaa kovin montaa vuotta ollut ja se on vaihtunut muutamaan otteeseen. Nykyisessä puutarhassani kasvaa rohtosuopayrttiä edellisten asukkaiden ajoilta. Sitä vaalin ja tarkoitus olisi joskus tehdä siitä pesuainetta. Suopayrtin lisäksi puutarhastani löytyy, edellisten asukkaijen ajoilta nekin, narsisseja ja liljoja. Saa nähdä ilmestyvätkö ne tänäkin keväänä. Niin ja syreeni ja ruusu!


7. Vihannes/kasvis, joka löytyy aina puutarhastani

Puutarhastani on löydyttävä perunaa, sipulia, raparperiä ja pinaattia. Lisäksi hernettä on tullut laitettua joka vuosi, vaikka olen sille allerginen. Tänä vuonna olisi tarkoitus testata allergisoiko se pakastettuna. Muuten hernettä kasvatan eläimiä varten. 


8. Paras puutarhavinkkini

Yksi sana: permakulttuuri
Se on tutustumisen arvoinen käsite. Minun on tarkoitus syksymmällä tehdä permakulttuurista isompi postaus, tai pitkin vuotta postaussarja, kunhan saisin puutarhastani kuvamateriaalia havainnoimaan käsitettä. Lisäksi haluaisin pitää permakulttuuripäiviä tilallani, jotta halukkaat saisivat käytännön kokemuksia siitä.

9. Lempipuutarhatyökaluni

Talikkohan se. Hyvänä kakkosena tulee kuokka. 


10. Mottoni

Olen tylsä, enkä oikein perusta motoista, eikä minulla sellaista ole.


Siinä minun vastaukseni. Otatko haasteen vastaan? Voit linkata oman postauksesi alas kommentteihin niin käyn lukaisemassa.

Kommentit

  1. Mukava lukea Sinusta puutarhurina. Odotan mielenkiinnolla mitä kirjoitat tuosta permakulttuurista. Olen itsekin vastannut haasteeseen ja tässä on linkki kirjoitukseeni https://maalaiskaupunginpiha.blogspot.com/2019/03/mina-ja-puutarha-kymmenen-faktaa.html

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen teksti. Tsemppiä kirjahankkeelle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen.
Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta.
Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut.

Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirveästi ei o…

Kanojen pito omavaraisuuden näkökulmasta

Joukko omavaraisuusbloggareita päätti kirjoittaa yhdessä kanojen pidosta. Linkkaan muiden blogit alas, niin pääset lukemaan nekin ja saat kenties eri näkökulmia, ideoita ja ajatuksia.
Suhteeni kanoihin omavaraistaloudessa on hieman ristiriitainen. En voi sanoa olevani kananmunien (tai kanojen) suhteen omavarainen, koska ostan kanojen rehun, kalkin, vitamiinit ja kuivikkeet. Lisäksi kanoilla on talvella lämpölamppu. Voi olla, että jos en aikaisemmin kanoja olisi ottanut, en niitä ottaisi nyt ollenkaan. Kananmunat on kuitenkin osa päivittäistä ruokavaliotani ja kanat ovat oikeasti minulle tärkeitä myöskin lemmikkeinä. Unohdun välillä kanojen seuraan pitkiksi ajoiksi... Koska en toistaiseksi kanoista halua luopua, tarkoitukseni on kasvattaa kanoille enemmän ravintoa talvenkin varalle. Kesällä ostorehun tarve vähenee huomattavasti, kun kanat etsivät ravintoa luonnosta. Talven varalle voin kuivata villiyrttejä, marjoja ja kerppuja, mutta ne ei yksinään riitä.

Kun aloin suunnittelemaan kan…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…