Siirry pääsisältöön

Kanojen pito omavaraisuuden näkökulmasta


Joukko omavaraisuusbloggareita päätti kirjoittaa yhdessä kanojen pidosta. Linkkaan muiden blogit alas, niin pääset lukemaan nekin ja saat kenties eri näkökulmia, ideoita ja ajatuksia.

Suhteeni kanoihin omavaraistaloudessa on hieman ristiriitainen. En voi sanoa olevani kananmunien (tai kanojen) suhteen omavarainen, koska ostan kanojen rehun, kalkin, vitamiinit ja kuivikkeet. Lisäksi kanoilla on talvella lämpölamppu. Voi olla, että jos en aikaisemmin kanoja olisi ottanut, en niitä ottaisi nyt ollenkaan. Kananmunat on kuitenkin osa päivittäistä ruokavaliotani ja kanat ovat oikeasti minulle tärkeitä myöskin lemmikkeinä. Unohdun välillä kanojen seuraan pitkiksi ajoiksi... Koska en toistaiseksi kanoista halua luopua, tarkoitukseni on kasvattaa kanoille enemmän ravintoa talvenkin varalle. Kesällä ostorehun tarve vähenee huomattavasti, kun kanat etsivät ravintoa luonnosta. Talven varalle voin kuivata villiyrttejä, marjoja ja kerppuja, mutta ne ei yksinään riitä.


Kun aloin suunnittelemaan kanojen pitoa minulle oli tärkeää, että kanat olisivat rodultaan terveitä ja kestäviä Suomen olosuhteisiin. Päädyin lopulta kiuruvetiseen maatiaiskantaan, kun niitä sattui olemaan juuri sillä hetkellä saatavilla.

Välillä hairahdin silkkeihin, kun halusin tipuja ja kiuruvetiset eivät innostuneet hautomisesta. Ja silkithän hautoivat, melkein jopa itsensä hengiltä. Silkit eivät ole yhtä "säänkestäviä" kuin maatiaiset, joten kolme silkkiä riitti. Lisäksi yritin hautoa sinisiä ja vihreitä munia munivia kanoja, mutta laihoin tuloksin.



Hautomakoneen hankin, kun halusin kerralla paljon tipuja. Tarkoitus oli hautoa lisää munijoita ja kukkoja ruuaksi. Kuitenkin olen kokenut kanojen alla hautomisen vaivattomammaksi ja myinkin lopulta hautomakoneeni pois. Ei tarvitse stressata sähkökatkosten takia (joita täällä on kyllä ollut aika vähän), kosteustasapainosta ja lämmöistä. Kana huolehtii niistä puolestani.
Tällä hetkellä kolme kanaa hautoo, yksi tyhjää pesää ja kaksi ankan munia. Ankkojen on tarkoitus toimia kesän ruohonleikkurina, tuholaistorjujina ja syksyllä pakastimen täytteenä, mikäli maltan niitä pois laittaa.


Jotkut sanovat maatiaisten selviävän, kunhan juomavesi ei jäädy. Eläinsuojelullisesta näkökulmasta kanalan lämpötilan tulisi kuitenkin olla lämpimämpi, kuin nippanappa plussan puolella. Ensimmäinen kanalani oli harvassa hirsirakennuksessa, joka ennen toimi vilja-aittana. Siellä lämmityksen hoiti pehku ja pari lämpölamppua. Nykyisessä kanalassa on seinät eristetty ja siellä pysyi pakkasilla lämpö hyvin yhden lämpölampun ja pehkun kanssa kymmenen asteen paikkeilla. Lämpölamppua ei tarvinnut alle kymmenen asteen pakkasilla.

Kuivikkeena käytän vähän vaihdellen hamppua tai purua. Hamppua käytän mieluummin, sillä pehkun voi tyhjentää suoraan kasvimaalle kohopenkkeihin, kun puru taas tarvitsisi ensin kompostoinnin. Lisäksi hamppukuivike pölisee huomattavasti vähemmän, kuin puru. Hampussa on kuitenkin ollut sen verran laadussa sanomista, että välillä on ollut pakko ottaa puru käyttöön. Hamppukuivikkeessa ei saisi olla lankamaista hahtuvaa, sillä se kietoutuu kanojen varpaiden ympärille aiheuttaen pahimmassa tapauksessa kuolion. Lisäksi hamppu on joinain kertoina ollut ostettaessa homeista. Moni käyttää turvetta kuivikkeena, mutta minusta se on epäeettisin ja -ekologisin vaihtoehto. Kuivikkeen suhteen en tule olemaan omavarainen, sillä purua omista puhdetöistäni tulee olemattomia määriä ja tarpeeksi imukykyisen, pölisemättömän kuivikkeen kasvattaminen ja jalostaminen on työlästä. Purua saan kuitenkin puusepiltä ilmatteeksi, mutta niiden kanssa täytyy olla tarkkana, ettei seassa ole liimoja tms.


Minulle on tärkeää, että hyödynnän kaiken, mitä kanat suoraan tai välillisesti antaa. Tiedän kanojen omistajia, jotka kuskaa minulle arvokkaan kanankakan jäteasemille sen sijaan, että hyödyntäisivät sen omalla pihallaan (toki taajamassa pihaan ei välttämättä saa laittaa kanalan tuotoksia).

Ohessa linkki permakulttuuriaiheiseen kirjoitukseeni, jossa aika lopussa olen avannut mitä kaikkea kana meille oikeastaan antaa:


Ensimmäisen kerran kun maistoin omaa kanaa, suustani pääsi "wau!". En ollut arvannut miten paljon makua kanassa on, kun olin ennen syönyt vain broileria. Kanaan verrattuna broileri on täysin mautonta. Kanan saaminen lautaselle voi tuntua työläältä, mutta se on kaiken vaivan arvoista ja arvostan kanan lihaa todella paljon. Hiljalleen teurastus alkaa olla helpompaa ja helpompaa. Alkuun pääsemiseksi voi katsoa YouTubesta videoita (hakusana esim. chicken slaughtering tai butchering chicken).

Pidän kesäkuussa tilallani kotikanalakurssin ja mahdollisesti myös "jatkokurssin", ota yhteyttä jos haluat osallistua!

Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogipostaukset (lisään linkkejä viiveellä, pahoittelut!):

Caramellia
Maalaiskaupungin piha
Ku ite tekee
Riippumattomammaksi
Sorakukka
Rakkautta ja maan antimia
Harmaa torppa

Kommentit

  1. Voi että kun meilläkin alettaisiin hautoa! Hämeenkannassa on muistaakseni yksi neljästä (vai peräti viidestä) hautomaviettinen, joten kun näitä aikuisia kanoja on nyt vain kolme niin huonolla tuurilla joukkoon ei ole osunut yhtään kanaa joka ymmärtäisi hautomisen päälle. Jätän kyllä tahallani munia pesiin useammaksikin päiväksi siltä varalta että isompi munamäärä inspiroisi hautomapuuhiin.

    Kuivikkeiden osalta on minullakin nyt mietinnässä että mitä teen tuolle vanhalle purulle. Olen pitkin talvea siis tehnyt niin että kerään suurimman osan kakoista erikseen, ne on laitettu jo vauhdittamaan komposteja. Eli se mitä on jäljellä on sitten enimmäkseen ihan vaan purua. Täytyy nyt miettiä mikä sille on järkevin käsittelytapa kun joka tapauksessa meillä on valtava määrä puupohjaista orgaanista ainesta muutenkin kompostien tukkeena.

    Ankat kiinnostaisivat minuakin, mutta en keksi miten niille saisi talveksi kylpypaikan järjestetyksi tai miten ne saisi pidettyä poissa luonnonlammesta minkä rehevöitymistä pitäisi muutenkin rajoittaa. Olen tuuminut että helmikanat olisivat mielenkiintoinen vaihtoehto, mutta niissä on sitten omat kommervenkkinsä, todennäköisesti livistävät pitkin metsiä heti kun silmä välttää. Mutta toistaiseksi olen tyytyväinen tähän nykyiseen parveen, tosin toivoa sopii että tämän kevään poikueessa on riittävä määrä kanatipuja, säilytysohjelmassa kun on oltava vuoden loppuun mennessä vähintään 10 lintua...

    VastaaPoista
  2. Meilläkään ei olla omavaraisia kananpidon suhteen, ei lähellekään. Vaan ei kyllä tarvitsekaan; ne oman kanalan munat ja varsinkin liha ovat sellaisia herkkuja, josta ei osaisi enää luopua. Ankkoja kokeilimme toissa kesänä, mutta se oli meidän oloissa yksi mahdottomuus. En ollut kykenevä kantamaan uutta kylpyvettä sitä mukaa, kuinka nopeasti ankat sen sotkivat.

    Tuo on ihan totta, että harva kanan pidossa varmaankaan "omilleen" pääsee :) Saisi kaupan munakennollisilla olla jo aika tavalla hintaa, että oman kanalan munat tulisivat edullisemmaksi.

    VastaaPoista
  3. Meillä on pari kertaa saatu maistaa itsekasvatettua maatiaiskanaa ja ai että mikä maku. Aivan toista maata kuin tehotiput.

    VastaaPoista
  4. Minusta tuntuu että aniharva pääsee omavaraiseksi kanojen suhteen. Mikä on muuten pistänyt silmään kun jotkut jopa väittää ettei kanaa voisi ruokkia omavaraisemmin vaan kaikki pitäisi olla ostorehua. Tämä vähän kummastuttaa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Talven kuulumiset ja tulevan kauden suunnitelmat

Tänään käynnistyi tälle vuodelle yhteispostaussarja. Laitan tämän postauksen loppuun linkit muihin aihetta käsitteleviin blogeihin. Yhteispostaussarja on hyvä tapa saada eri näkökulmia ja kokemuksia vähällä vaivalla ja itselle rutiinia blogin päivittämiseen. 
Sarjan ensimmäisen osan aiheena on talven kuulumiset ja tulevan kauden suunnitelmat. Normaalisti tähän aikaan vuodesta minulla olisi jo tarkka suunnitelma ja visio tulevasta vuodesta, mutta tällä hetkellä pää lyö tyhjää. Visio tilani kehittämisestä on kutakuinkin sama, kuin aiempinakin vuosina. Tänä vuonna kuitenkin toivoisin saavani enemmän asioita aikaan. 

Pihapiiriä ympäröi tupa, navetta ja aitta. Pihalle mietin kasvilavoja hyödyntääkseni "joutomaan". Kasvilavat on myös helppo suojata kanoilta, jotka tykkäävät kylpeä niissä.

Haaveilen pihasaunasta ja olen miettinyt tämän tönön entisöintiä. Se on alunperin sauna ollutkin, mutta edelliset asukkaat muuttivat sen verstaaksi. Sillekin olisi käyttöä, mutta tilat ovat hyvi…

Yhteispostaussarja: eteneminen ja puutarhani marjat

Jälleen on omavaraisbloggaajien yhteispostauksen aika.  Tässä osassa kerron hieman etenemisistä ja puutarhani marjoista, kuten otsikkokin jo kertoo.
Toukokuu on ollut todella kiireinen ja stressiltäkään en ole välttynyt. Minulla oli kuuden viikon työharjoittelu ja näyttö, johon kasasin itselleni paineita. Niistä kuitenkin selvittiin kiitettävin arvosanoin, joten nyt voin hetkeksi huokaista (ja rynnätä kasvimaalle). Kesäkin toki menee opiskellessa, mutta ehkä ehdin myös nauttia kesästä.
Kasvimaalle olen saanut vasta sipulit ja kolme riviä perunaa. Työharjoittelu imi lähes kaiken mehun itsestäni, joten voimia ei juurikaan kotitöihin ja kasvimaalle jäänyt. Viime viikko taas oli rennompi, mutta huonoin aika kylvää tai istuttaa mitään. Kasvimaan olen kuitenkin viime viikolla saanut muokattua ja kitkettyä, joten ei viime viikko ihan turha ollut. Ja muutenkin vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen on turvallisinta mitään hallanarkaa laittaakaan avomaalle. 
Pihan ja kasvimaan aitaaminen on ollut…

Yhteispostaussarja: kasvimaa ja maanparannus

Tänä vuonna kasvimaani tulee olemaan suurempi ja toisenlainen kuin aikaisempina vuosina. Viime vuoden sato alkaa olla syötynä, joten tänä vuonna satomäärää on tarkoitus kasvattaa runsaasti. Lisäkseni tässä huushollissa syövät kissat, koirat, kanat ja kanit, joten paljon saakin satoa kerätä ja säilöä.
Jotta saisin maksimaalisen sadon, tulee viljelyalaa reilusti lisää ja otan muutaman uuden jutun testiin. Aloitin maaliskuussa bokashoinnin ja ensimmäinen multatehdas on juuri valmistunut ja toinen tekeytymässä. Bokashimulta on todella ravinteikasta ja siinä on enemmän hyödyllisiä mikrobeja tallella verrattuna perinteiseen lämpökompostimultaan. Bokashista minun on tarkoitus tehdä myöhemmin vielä postaus, kunhan olen kokenut multatehdasvaiheenkin. Bokashin lisäksi maanparannukseen käytän pupulan ja kanalan pehkua, lehtiä, risuja, isompaa puuta, ruohikkoa, apilaa, nokkosta...
Tarkoitukseni on kyhätä piha täyteen (noh, ei nyt heti tänä vuonna ihan täyteen) kasvulavoja. Ne on jo ergonomiankin…