Siirry pääsisältöön

Satokausi purkkiin

Huhhuh! Piiitkästä aikaa uskaltauduin blogin pariin ja yhteispostauksen kimppuun. Kesä ja syksy on ollut yhtä hullunmyllyä ja olen joutunut keskittämään ajatukseni ja voimani tärkeämpiin asioihin. Toivon, että viimeistään joululomalla ehtisin kunnolla hengähtämään ja ottamaan vaikka sukankutimet käteen.

Mutta itse aiheeseen, nyt on aika laittaa satokausi purkkiin ja kirjoittaa ylös mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mitä jäikään tekemättä. Jäiks. Muiden aiheesta kirjoittaneiden blogitekstien linkit löytyy tekstin lopusta.

Minulla oli viime talvena suuret suunnitelmat ja tavoitteet tälle kaudelle ja aikomus ottaa myöskin aikaa niiden toteuttamiseen. Noh, kesä menikin sitten erinäisissä kodin ulkopuolisissa velvollisuuksissa ja töissä. Kasvimaan kyllä laitoin ja satoa sain, mutta paljon huonommin, kuin mitä olin suunnitellut.

Mitään en ehtinyt rakentamaan tai kunnostamaan. Kolme hedelmäpuuta ja muutaman vadelmapensaan istutin. Koti on ollut täysi kaaos koko kesän ja syksyn, hirveästi ei ole tehnyt mieli vieraita kutsua. Nyt syksyllä koulun alettua oma jaksaminen on ollut tiukilla ja yhtään ei auta, etten ole saanut tehtyä koulun verkkokursseja asettamani tavoitteiden puitteissa. Hieman hirvittää, joudunko venyttämään opintoja kevättalveen. Tai venyttämään ja venyttämään, alkuperäinen valmistumispäivähän olisi vasta keväällä, mutta olin jo asennoitunut valmistuvani joulukuussa. Kova hinku olisi kuitenkin päästä "eteenpäin", vaikka koko ensi vuosi onkin vielä hämärän peitossa. Kuitenkin toivoisin voivani panostaa enemmän tilan kehittämiseen ja yksinkertaisesti ruuan kasvattamiseen ja keräilemiseen.


Porkkanoita tuli kivasti, mutta ei läheskään tarpeeksi. Tovi sitten huomasin, että toukat olivat kalunneet porkkanat rei'ille, vaikka nostettaessa ne olivatkin virheettömiä, joten enpä niistä ehtinyt paljoakaan nauttia.

Punajuurien kanssa onnistuin vihdoin, aiemmin en ole satoa saanut yhtään.


Perunat olivat valtavan kokoisia ja niitä tuli paljon per kasvi.

Papuja laitoin paljon vähemmän kuin mitä oli tarkoitus, härkäpapuja en muistanut kautta ehtinyt laittaa ollenkaan. Herneitäkin aivan liian vähän.

Salaattia tuli enemmän kuin mitä kerkesin syömään. 

Pinaatin keruun kanssa myöhästyin ja se ehti mennä keruukelvottomaksi. Satokauden aikana kerkesin onneksi pinaatista nauttimaan.

Ison alan kasvimaasta vei 4H Kesäkerholaisten palsta, joten tomaatteja en saanut laitettua avomaalle. Kasvihuoneen rämästä sain onneksi jonkin verran tomaattia. Nyt kasvimaata on suurennettu tulevaa kautta varten.

Kurpitsat unohdin kokonaan, kuin myös avomaankurkut.

Sipulisato (kelta-, valko- ja puna-) oli runsain, vaikka puolet menivätkin toukille.


Ankat ovat kasvaneet teurasikään. Aivan mainioita eläimiä! Vakavissani harkitsen kanoista luopumista ja siirtymistä pelkkiin ankkoihin. 


 Uusimpina asukkaina Palokankaalla on kolme vuohta. Olisi tarkoitus nyt astuttaa ne, jotta keväällä olisi kilejä kirmaamassa ja kujeilemassa. Vuohien kanssa olen vain pohtinut, että miksen ole hankkinut niitä jo aiemmin. Vuohenmaito on hyvää ja niiden pito on kohtuu helppoa. Lisäksi vuohet ovat olleet todella tehokkaita vatukkojen ja horsmikkojen raivaajia. Ja eipä "byrokratiakaan" ollut ylitsepääsemätön.

Muut yhteispostaussarjaan osallistuneet:

Metsäläisten elämää
Sarin puutarhat
Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogi
Harmaa torppa
Torpan Tyttö
Sorakukka
Tsajut
Rakkautta ja maan antimia
Caramellia
Kohti laadukkaampaa elämää
Korkeala
Riippumattomammaksi
Alussa oli Vehkosuo
Pienenpieni farmi
Laura eli Javis
Jovelan talopäiväkirja





Kommentit

  1. Ihan valtava peruna!

    Ankat ovat kivoja! Meillä on ollut parina kesänä ankkoja, jotka on teurastettu syksyllä. Liha on hyvää ja ne munat! Ihan mahtavia vaahtoutumaan!

    VastaaPoista
  2. Mikä siinä on että mullakin aina meinaa toi pinaatin korjuu unohtua ja sitt se onkin jo korjauskevotonta. Tykästyin tänä vuonna Mangoldiin kun se on vähän pinaatinomainen mutta satoa riitti yli koko kesän ja pikku pakkasistakaan se ei hermostunut..

    VastaaPoista
  3. Tuo peruna! Mahtuuko se edes kattilaan?! Mutta jos on yhden ainoankin puun istuttanut kesän aikana niin se on jo suuri palvelus maailmalle, kolme on jo hieno saavutus. Ankat olivat minulla pitkään haavelistalla, juoksuankat varsinkin, mutta tässä joutuu miettimään tuon meidän sammakkolammen kannalta asioita uusiksi. Siellä kun ei saisi vedenlaatu heiketä eikä ankkoja todennäköisesti saisi mitenkään estettyä sinne menemästä. Muutenkin maatiaiskanan säilytys rajoittaa valintoja, kaikkien lintujen kun pitäisi olla kotoisin tautitestatulta tilalta joten ihan mitä tahansa ei voi mistä tahansa ottaa. Mutta ei se mitään, onhan nuo kanat niin suuria persoonia etten suuresti murehdi jos käy niin ettei muita lintuja meille koskaan tule.

    VastaaPoista
  4. Nyt tulee kaupunkilaistytön kysymys, varaudu! :D Onko ankan munat ihan samanlaisia kuin kananmunat ja käytetäänkö niitä samoin? Kauniita eläimiä ovat ainakin.

    Luin viikonloppuna Kodin Kuvalehdestä jutun sinusta ja oli mielestäni todella onnistunut. Jäi mukava fiilis ja sellainen tunne, että sinulla on oikein positiivinen asenne elämään. Oman tiensä ylpeydellä kulkijoista on aina inspiroivaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ankan munat on paljon isompia ja joidenkin mielestä vaahtoutuu paremmin ja tulee paremmat pannarit ja täytekakut. Tiedä sitten.

      Poista
  5. Jestas, mitä pottuja! Tuossa koossa ei montaa tarvitse keitellä kerralla :D

    Tsemppiä opintojen loppuviivalle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Ilahduta minua kommentilla!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kanojen pito omavaraisuuden näkökulmasta

Joukko omavaraisuusbloggareita päätti kirjoittaa yhdessä kanojen pidosta. Linkkaan muiden blogit alas, niin pääset lukemaan nekin ja saat kenties eri näkökulmia, ideoita ja ajatuksia. Suhteeni kanoihin omavaraistaloudessa on hieman ristiriitainen. En voi sanoa olevani kananmunien (tai kanojen) suhteen omavarainen, koska ostan kanojen rehun, kalkin, vitamiinit ja kuivikkeet. Lisäksi kanoilla on talvella lämpölamppu. Voi olla, että jos en aikaisemmin kanoja olisi ottanut, en niitä ottaisi nyt ollenkaan. Kananmunat on kuitenkin osa päivittäistä ruokavaliotani ja kanat ovat oikeasti minulle tärkeitä myöskin lemmikkeinä. Unohdun välillä kanojen seuraan pitkiksi ajoiksi... Koska en toistaiseksi kanoista halua luopua, tarkoitukseni on kasvattaa kanoille enemmän ravintoa talvenkin varalle. Kesällä ostorehun tarve vähenee huomattavasti, kun kanat etsivät ravintoa luonnosta. Talven varalle voin kuivata villiyrttejä, marjoja ja kerppuja, mutta ne ei yksinään riitä. Kun aloin suun

7 vuotta sitten muutin maalle

7 vuotta sitten muutin Helsingistä Kangasniemelle äitini kotitilalle Lautakankaalle.  Tarkoitus oli suorittaa lähihoitajaopintojen kaksi viimeistä työharjoittelua Kangasniemen terveyskeskuksessa. Työharjoittelun jälkeen jäinkin sinne töihin, kävin keväällä tyhjentämässä Helsingistä opiskelijakämpän ja täällä sitä vielä ollaan, vaikka kovin moni sitä epäili. Minulla ei ollut autoa, ajokortista puhumattakaan, joten talven kuljin kirkonkylälle ensin n. 3 kilometriä valtatien vartta tarpoen ja loput linja-autolla. Kevään tullen linja-auto vaihtui polkupyörään. 15 kilometrin matka valtatietä sujui nopeammin pyörällä, kuin jalan ja linja-autolla. Nautin aikaisista aamuista pyörän selässä, eikä vesisateita pahemmin kohdalle osunut. Yhden kotimatkan muistan, kun oli vastatuuli ja teki mieli paiskata pyörä ojaan. Välillä hemmottelin itseäni taksikyydillä. Kaupasta lähti usein mukaan ruuan lisäksi mansikka-lime Juissia, Pringles-sipsejä ja mozzarellapakastepizzaa. Etenkin sitten, kun pikkusisko

Mitä kuuluu?

 Pakko oli kaivaa vanha blogi esiin ja tulla kirjoittamaan, kun en enää jaksa puhuakaan, mutta ajatuksia pitäisi silti saada purkaa. Tänään lampaita hoitaessa iski lujaa vasten kasvoja viime aikojen tapahtumat.  Palokankaalla oli muutama viikko sitten tulipalo. Talo on asumiskelvoton. Tiitus-kissa ja yksi pentunsa eivät lopulta selvinneet palosta. Muistakin eläimistä Veikkaa lukuunottamatta olen joutunut luopumaan. Lampaita hyvästellessä tajusin, että arki jota olin rakentanut onkin nyt poissa ja pitäisi opetella elämään toisenlaista arkea, jossain muualla.  Nykyään päivät tuntuvat menevän vain töitä tehdessä. Vapaa-aika ei sano minulle enää mitään. Somessa roikkuminen on vaihtunut lukuisiin puhelinsoittoihin ja asioiden järjestelemisiin.  Epätietoisuus on koko ajan läsnä. Vakuutusyhtiöltä odotan vielä päätöstä. Mitä teen talon kanssa? Pääsenkö vielä joskus muuttamaan takaisin Palokankaalle? Haluanko? Pystynkö?  Pitäisi ostaa vaatteita, mutta miten se onkaan niin vaikeaa? Turhauttaa mi